Kolme yötä, trois nuits

Kolme yötä ja tää tyttö lentelee viettämään vaihtovuotta. En voi uskoa, että lähen oikeesti kolmen yön päästä, äskenhän lähtöön oli vielä puoli vuotta ja muistan, miten vaihtovuosi tuntu niiiin kaukaiselta asialta.. Mulla oli tänään viimeinen työpäivä ja oon kyllä nyt niin happy, kun ei tarvi pyörittää enää yhtään jäätelöpalloa eikä tehä yhtään softista. Tykkäsin kyllä ihan siitä työstä, mutta jos sitä tekee kaks ja puol kuukautta niin ei oo varmaan ihmekään, jos tekee jo mieli esimerkiksi koulunpenkille. Nyt pitäs alkaa pakkaileen, mutta mua ahistaa jo ajatuski. En voi ymmärtää miten saan kaiken mahutettua ja mitä voin lopulta ottaa mukaan ja mitä en, mutta sen näkee sitte ku lopulta oon saanu pakattua.

Tunteet kyllä on tällä hetkellä niin sekavat, ettei itekkään pysy mukana. Itkettää, naurattaa, hymyilyttää, jännittää, ressaaa, ahistaa. Toisaalta oon niin innoissaan lähdössä vaihtoon ja ootan hirveesti jo hostperheitten tapaamista ja ranskan kielen oppimista ja muihin vaihtareihin tutustumista ja rotaryreissuja jajajaja. Mutta silti tuntuu niin typerältä ja oikeesti haikeeltakin jättää kaikki kaverit, perhe, harrastukset yms. vuodeksi vaan jonnekkin unholaan. Joskus pari viikkoa sitten mulla iski yhtäkkiä kunnon ahistus, että haluankohan mää ees lähtä vaihtoon ja ois niin helppoa, jos vois vaan perua koko jutun, mutta se tunne oli onneksi kuitenki vaan ohimenevä. Nyt oon siis todellakin ihan tosi positiivisella mielellä tätä koko vaihtojuttua kohtaan. Ja onhan se ihan hyväki olla välillä vähän erossa kaikista tärkeistä ihmisistä, kun sitte sen jälkeen on (ainaki vähän aikaa ;) paljon hauskempaa taas yhdessä. Oon kuitenki aika ylpee itestä, koska en oo vielä yhtääkään kyyneltä vuodattanu, vaikka oon jo joutunu hyvästelemään joitaki ihmisiä esimerkiksi mummin tänään. Oon vaan yrittäny pitää positiivista asennetta päällä ja hymyillen huikannut lopuksi, että nähdään sitten vuoden päästä!

Mutta nyt alkaa taas riittää tältä kerralta. Saatan laitella vielä jotain kuvia lähtövalmisteluista tms. enne lähtöä, jos satun olemaan reippaalla päällä ja mulla on aikaa.

PS. Meidän luokse tuli lauantaina ranskalainen tyttö asumaan näillä näkymin jouluun asti. Oon niin onnellinen, kun oon saanu puhua ranskaa vähäsen sen kans ja nyt tuntuu, ettei enää jännitä niin paljon sinne Belgiaankaan meno, kun on huomannut, että hei, muahan ymmärretään kun puhun ranskaa!