le 31 octobre

Lokakuun viimeinen ja mun Belgiassa olon 73. päivä alkoi mukavasti jo kahdeksalta aamulla kellojen siirron takia. Heti alkajaisiksi pidettiin Tomin kanssa kahsentunnin PLAYMOBIL ritarileikki sessiot ja leikittiin myös dublojunaradalla. Kymmenen aikaan syötiin perinteistä sunnuntai aamupalaa eli Geoffreyltä haettua kakkua ja maailman parasta kaakaota. Puol yhdentoista jälkeen lähdin tunnin juoksulenkille ravelille ja voin kertoa, että juoksu ei kulkenut sitten ei yhtään. Mun reidet oli ihan sairaan kipeät, joten täytynee pitää kai vähän lepopäiviä urheilusta.. Muuten kyllä lenkki oli oikeen kiva. Oli ihanaa juosta syysauringon lämmittäessä ja katsella kauniita ruskamaisemia. Lenkin jälkeen tein lihaksia, kävin suihkussa, luin kirjaa ja autoin Tomin kanssa Isaa lounaan teossa.



Lounaan jälkeen tiskailin ja juttelin Isan kanssa ja sitten menin omaan huoneeseen datailemaan ja ottamaan pienet sunnuntaitorkut. Neljän aikaan lähdettiin pienelle ajelulle Isan, Tomin ja JM:n kanssa ja käytiin Crupetissa katsomassa Grotte St. Antoinea.













Tolla ajelulla mulla tuli niin sellanen rakastan Belgiaa -fiilis, kun kuunneltiin ranskankielistä musiikkia ja ajeltiin pitkin Wallonian pikkuteita ja ympärillä näky kumpuilevia laaksoja, paljon lehmiä ja maailman kauneimpia ruskamaisemia. Mun täytyy kyllä sanoa, että ruska on täällä vielä tuhat kertaa kauniimpaa kuin koti-Suomessa. Kotona askartelin Isan St. Nicholasille hatun ja sen jälkeen katsottiin le juste prixiä ennen illallista. Ja oli hauska kun huomattiin yhtäkkiä, että siellä yleisössä oli kolme Geoffreyn boulangerien työntekijää! :D Illallisen jälkeen makoiltiin sohvalla, kateltiin facebookista meijän perheeläisten kuvia ja ooteltiin, että Francois Pirette: Chaud, le marrant show alkais. Ja sitä sitten katottiinkin kymmeneen asti kunnes oli pakko lähtä nukkumaan, kun kaikilla alko jo silmät luppasta. Ja nyt mulla luppaseee aivan liikaa, joten tän päivän teksti loppuu tähän. Öitä sinne Suomeen kaikille ja mukavaa alkavaa KOULUviikkoa! Me täällä lomaillaan.. ;)

le 30 octobre

Tänään on ollut oikeen perinteinen lomanaloituspäivä. En oo oikeestaan tehnyt yhtään mitään. Aamulla heräsin jo ennen yhdeksää ja heti alkajaisiksi juttelin tunteroisen facebookissa siskon ja serkun kans. Sen jälkeen hengailin vaan kotona lukien kirjaa, piirrellen, järjestellen mun huonetta, ollen netissä, ottaen päivätorkut etc. Vähän ennen viittä alko jo tuntua siltä, että raitis ilma tekis ihan hyvää, joten tein puolentoistatunnin promenaadin tuolla keskustassa. Vietin kirja- ja levykaupoissa kummassakin varmaan 15 minuuttia ja kiertelin muutenki kauppoja vaan ihan huvikseen kaikkea katsellen. Mulla ei ollut ees lompsaa mukana, mikä oli ihan hyvä juttu, koska siellä levykaupassa ois ollut CD:itä ihan houkuttelevan halvalla.. :D



Kuuden jälkeen tulin kotiin ja lueskelin olohuoneessa lehtiä, kunnes Isa ja JM lähti illallispirskeisiin yhille tutuille ja mää jäin Tompan kanssa kotiin. Syötiin illalliseksi pakastepizzat (niitä samoja pakastepizzoja on muuten suomessakin :D) ja sen jälkeen katottiin ratatouille! Vitsi, että tykkään noista Disney-leffoista. Yleensä vihaan piirrettyjä, mutta Disney tekee poikkeuksen! Se loppu vasta vähän ennen kymmentä ja oltiin jo menossa nukkumaan, kunnes Tom huomas, ettei Tikrua (parasta unikaveria) löydy mistään. Pari kertaa Tomin piti jo äiskälle soittaa ja lopultahan sillä itku pääs. Se oli niin reppana ku se mulle selitti, että emmää muuten itke, mutta jos mulle ei oo Tikrua, niin mua aina itkettää, mutta sitten ku mää löydän sen niin mää en itke enää. Ja että Tikru on ollu sillä jo siitä lähtien kun se oli 3 kuukauden ikäinen, joten siks se on sille niin rakas. Lopulta Isa tuli käymään täällä kotona ja sitten Isa muistikin, että se oli laittanu aamulla sen Tikrun keittiön nurkkaan yhdelle tuolille ja se oli silleen ovelasti piilossa, ettei oltu Tomin kanssa ees osattu sieltä etsiä. Ja sieltähän se sitten löytyikin. Joten siis loppu hyvin kaikki hyvin. Tom pääsi nukkumaan Tikru kainalossa (ja nukahtikin heti sen saatuaan) ja Minna pääsi suihkun kautta viettämään kivan pienen iltahetken tietokoneen äärellä..

BONNE NUIT! <3

le 29 octobre

Tänään mulla ei ollut ekaa tuntia eli sain nukkua tunnin pitempään, mikä oli oikeen tervetullutta eilisen myöhäisen rotarykokouksesta palaamisen johdosta. Toka tunnilla mulla oli koe Sobibor-kirjasta, kolmannella mantsan koe, neljännellä complement math, viidennella liikuntaa (tehtiin lihaskuntoa), kuudennella étude, seitsemännellä Mr. Collotin fysiikkaa (ei tehty mitään muuta paitsi syötiin herran tarjoamaa suklaata viimesen lomaa edeltävän tunnin johdosta) ja vikalla tunnilla enkkua. Sitten se koulupäivä olikin ohi ja SYYSLOMA alkoi!

Koulun jälkeen kävelin kotiin, hain veljen perheen joulu- ja synttärilahjat ja sitten suuntasin postiin. Nyt on siis jo ensimmäiset joululahjat Suomeen lähetetty ja mulla on nyt yksi juttu vähemmän muistettavana! ;) Postista käppäilin rauhassa kohti kotia nauttien keskustan iloisesta vacances de Touissantin alkamisesta johtuvasta tunnelmasta. Kotona tein läksyjä, olin vähän netissä ja piirtelin Tomille yhtä pokemonia lisää.

Illalliselle suunnattiin yllärinpylläri San Marinoon ja tällä kertaa meidän mukaan syömään tuli Jean-Luc, Dominique ja niiden tyttö Hélène. Ruoka oli taas moitteetonta ja tunnelma myös, vaikka mua harmittikin, kun en jaksanut oikeen olla kovin iloinen ja messissä johtuen jälleen kerran iskeneestä vatsakivusta. En ymmärrä mistä mun keskiviikosta asti ollut mahakipu oikeen johtuu. Kerroin sitten noille tyypeille siitä kun ne kysy, että onko kaikki hyvin ja ne oli tietysti hirveen huolissaan heti. Palattin kotiin vähän ennen kahtatoista ja JL & Dominique tuli jatkamaan vielä vähän iltaa meille. Ja Isa anto mulle heti kotiin päästyä jotain lääkettä vatsakipuun ja täytyy toivoa, että se auttais! Nyt täytyy tuveta nukkumaan, kun niin väsyttää ja jotta vatsakipu paranis. Niinku Dominique sanoi, toivotaan, että paras lääke kaikista eli uni auttais.. :)

le 28 octobre

Eilen oli väsyttävä päivä koulussa johtuen kauheesta hedarista ja vaikeesta bilsan kokeesta. Onneks kaks viimestä Mr. Collotin labotuntia pelasti päivän. Ei nimittäin tehty muuta ku höpöteltiin ja puhuttiin mm. Cernista, meidän tulevaisuuden suunnitelmista ja fysiikan tärkeydestä. Ja saatiin kuulla, että se on jo 61-vuotias!

Koulun jälkeen tein vaan läksyt ja sitten lähdinkin jo salille Body Attackiin. Body Attackin jälkeen illalla menin Jean-Michelin kyydillä (Jean-Marc oli jossain työkokouksessa) hotelli Surlemontiin rotarykokoukseen, jonka aiheena oli taas champangne-ilta marras-/joulukuussa. Ja näin pitkästä aikaa taas Danielaakin. Oli kyllä mukavaa jutella ja meillä oli hauskaa, kun suunniteltiin syyslomaa & Lontoon matkaa ja taiteltiin pöytäliinoista joutsenia sillä aikaa kun ne rotaryherrat keskusteli. Kerrottiin myös lopuksi vähän meidän kuulumisia kaikille paikalla olijoille. Ilta venähti vähän pitkäksi ja lopulta me JM:n kanssa palattiin kotiin vasta puolenyön aikaan, joten mulla jäi vähän vähälle tän päiväiseen maantiedonkokeeseen lukeminen ja Sobiborin kertaaminen.

le 27 octobre

Keskiviikon kuulumisia:

- Koulua 8.30-12.10 aineina morale, math, étude, math.
- Koulun jälkeen kiertelin vähän kauppoja Cineyn keskustassa ja sitten Isa & Tom sattu ajamaan ohi ja hyppäsin kyytiin.
- Käytiin ostaan fromageriesta dagobertit lounaaksi ja mentiin syömään kotiin.
- Lounaan jälkeen tein läksyjä ja opiskelin biologiaa.
- Puolen tunnin breikki facebookissa: juttelua rakkaan siskoni kanssa <3 ja söin kokonaisen suklaalevyn. 1000 kaloria ei tunnu missään.
- Takaisin biologian äärelle.
- Leivoin omenapiirakan.
- Lähdin juoksemaan. En voinut kuitenkaan juosta kuin 30 min, koska mahaan koski niin kovasti. Kiitos ilmeisesti idiootin suklaalevyn.
- Oli siinä lenkissä jotain hyvääkin. Nimittäin sellanen auto pysähty tien viereen ja se mies kysy miten se voi päästä yhdelle stadionille täällä Cineyssä ja olin niin ylpeä itsestäni kun osasin neuvoa! :)
- Kotona makasin oman huoneen lattialla ja mietin miten vatsa voikaan olla niin kipeä ja sitten vielä alko oksettaanki.
- Suihkuun suuntasin.
- Alakertaan lukemaan biologiaa.
- Illallinen Isan, Tomin, JM:n, Christine-tädin ja Alouis-serkun kanssa.
- Syötiin myös mun omppupiirakkaa ja tykkäsivät kovasti.
- Istuskeltiin pöydän äärellä ja ne opetti mulle ranskankielisiä expressions.
- Täti ja serkku lähti vasta äsken.
- Hampaitten pesun kautta nukkumaan.

le 26 octobre

Tänään oli taas uuvuttava koulupäivä 8.30-16.15, vaikka mulla olikin kaks tuntia étude. Koulun jälkeen tein vähän aikaa läksyjä ja sitten Isa tuli hakeen mut, koska mentiin käymään lääkärissä. Mun piti nimittäin saada l'Archia (yleisurheiluseura) varten sellaseen lappuun lääkärin allekirjotus ja varmennus, että oon täysin terve. Se lääkäri oli sama nainen, jolla Tom ja Isa aina käy ja se oli ihan tajuttoman mukava. Oli vaan aika hauskaa, koska se teititteli mua.. :D Se tarkasti mun sydänäänet, mittas verenpaineen, kattoon korviin ja kurkkuun, teki pienen syketestin ja totes, että oon täysin terve. Ja se oli vielä niin mukava, että laitto sen mun lääkärikäynnin Tomin nimiin, joten se ei maksanut mitään. Tai itse asiassa Isa makso sille reilut kakskymppiä, mutta valtio maksaa sen Isalle takasin, koska Tom on alle 7-vuotias. Kiitokset Tomin olemassaololle ja kivalle lääkäritätille mun ilmasesta visiitista. :D

Kuuden jälkeen lähdin juoksutreeneihin, jotka siis oli 18.30-20.00. Ja nyt sitten koko L'Arch tietää, että oon vaihto-oppilas Suomesta.. Nimittäin alkulämmittelyjen jälkeen ennen varsinaista harjotusta se maailman ystävällisin pääkoutsi vihels kaikki tyypit hiljaseks ja kerto, että me ollaan saatu tänne L'Archiin vaihto-oppilastyttö, joka juoksee yhtä hyvin kuin Juha Väätäinen, Lasse Viren ja Paavo Nurmi ja joka siis tulee Suomesta: maasta, jonka ihmiset rakastavat juoksemista. Ja sen jälkeen se vielä laitto koko porukan taputtamaan mulle. Menin vähän hämilleen kyllä enkä osannut muuta kuin seistä ja hymyillä kauniisti. Ja ton jälkeen kaikki tyypit hymyili mulle ja oli kauheen ystävällisiä! Ja sitten asiaan: tän päivän varsinainen reeni oli 7x600m parin minuutin palautuksilla. Mun reidet oli valmiiksi jo ihan kipeät, mutta hyvin mää silti selvisin ja oli kyllä taas ihanaa saada hiki pintaan! Reenejen jälkeen tulin Haneloren perheen kyydillä kotiin (puhuttiin matkalla lehmistä ja sonneista ja siitä, että onko suomessa niitä yhtä paljon kun täällä :D), söin illallista ja jutskailin Isan&JM:n kanssa.

Laitetaan nyt vielä loppuu juoksuharkkojen kunniaksi Lasse Virenin kuva. Voilà!

le 25 octobre

Tänään oli taas koulussa sellanen suomenkoulunikävöismispäivä, mutta hyvin se päivä sujui silti. Olin vaan taas aivan poikki kahdella vipalla tunnilla (matikkaa ja ranskaa) ja se ei oo mitenkään uutta kyllä. Viimesillä tunneilla on ihan mahdotonta jaksaa opiskella kunnolla. Nää 8.30-16.15 koulupäivät ranskaksi ei oo mua varten.. Vaikka toisaalta se on vaan hyvä, että päivät on niin täysiä ja rankkoja niin ei oo aikaa ikävöintiin. Ja mulla oli tänään koulussa kemian ja enkun kokeet ja luulen, että ne meni aivan hyvin!

Koulun jälkeen en oikeestaan tehnyt mitään. Tai siis tein kyllä läksyjä, opiskelin biologiaa monta tuntia ja hengailin Joranin & Tomin kans, mutten muuta ihmeellistä. Illallisen jälkeen diskailtiin Joranin kaa, syötiin kakkua Jon ja JM:n kans, katoin vähän futista telkkarista ja äsken pelattiin 4 peliä jungle speediä JM:n ja Joranin kaa(kuvitelkaa, mää voitin jopa kerran ;) ja juteltiin arkkitehtuurista.. :D JM:n mielestä yks maailman kauneimmista rakennuksista on muuten Sydneyn oopperatalo. Hyvä maku sillä, ei voi muuta sanoa! Ja tätä mieltä on puolitoista vuotta sitten Sydneyyn täysin rakastunut typyggä.

le 24 octobre

Tänään on ollut oikeen tyypillinen perhesunnuntai, mutta näistä mää oikeestaan tykkäänkin täällä kaikista eniten! :)

Aamulla heräsin vähän ennen yhdeksää ja loikoilin sängyssä sunnuntai-aamun kunniaksi puolisentuntia lukien Sobiboria. Sitten hipsin alakertaan aamiaiselle, joka oli kaakaota ja eilen Bernardilta ostettua ihanaaa kakkua! Aamiaisen jälkeen lueskelin taas Sobiboria ja yhdentoista aikaan lähdettiin JM:n ja Joranin kanssa tekeen pyörälenkki tässä Cineyn ympäristössä. Oli kyllä mahtavaa. Rakastan näitä lehtimetsiä ja kumpuilevia peltoja ja lehmän kakan hajua. ;) Ja sitä, että lensin komeasti voltilla pyöräntangon yli vesilätäkköön ja loppulenkin olinkin ihan litimärkä! Saatiin hyvät naurut JM:n ja Joranin kanssa.. :D Just ennen sitä kaatumista ajattelin, että onpa onni, etten oo vielä kertaakaan vtt-lenkeillä kaatunut ja nolannut itseäni ja siitä parin sekunnin lentelinkin komeasti lätsähtäen suoraan lätäkköön. JM:n mukaan se oli sporttinen kaatuminen, koska mun alastulo oli niin hallittu.. :D

Pyörälenkin jälkeen kuurattiin mutaset pyörät Joranin kanssa, kävin suihkussa, luin Sobiborin loppuun ja opiskelin kemiaa ja sitten olikin jo lounaan aika. Lounaan jälkeen istuskeltiin keittiönpöydän äärellä mooonta tuntia erinäisillä kokoonpanoilla ja näytin kuvia suomesta ja mun kaks powerpoint-esitystä Oulusta ja yleisesti Suomesta, jotka mun piti tehdä jo ennen lähtöä rotareille tarkistettavaksi, opiskelin kemiaa ja opetin JM:mää käyttämään powerpointia. Ja se oli ihan innoissaan, koska sen pitää huomenna mennä esittelemään jotain sen hanketta suurelle yleisölle ja powerpointin kanssa siitä esityksestä tulee kuulemma paaljon parempi.

Illemmalla kuuntelin Queenia olohuoneessa ja luin äitin lähettämää kirjaa suomeksi. Oli muuten tosi outoa lukea piiiiitkästä aikaa jotain suomeksi.. Kävin myös palauttamassa Alouisille sen pyörän, jota lainasin tänä aamuna. Illallisella JM piti mulle tentin siitä Sobiborista; mun piti muun muassa kertoa sille sen kirjan juoni ja sitten se kyseli kaikkia pikku kysymyksiä. Se on aika hassua kyllä, että vielä viime kesänä en ois ikinä osannut unelmoidakaan osaavani kertoa 190 sivuisesta ranskankielisestä kirjasta niin paljon asioita ja vastata oikeasti kysymyksiin juonta yms. koskien. Eli jotain edistystä on tapahtunut! :) Illalisen jälkeen tiskailtiin Joranin kanssa perinteiset iltatiskit ja sitten j'ai monté mun huoneeseen.

Huomenna muuten alkaa jo mun kahdeksas kouluviikko täällä! Ja sen kunniaksi mulla onkin kemian ja enkun kokeet.. Onnellisia te suomalaiset syyslomalaiset!

le 22 octobre et le 23 octobre

le 22 octobre

Eilen olin yllätysyllätys taas koulussa 8.30-16.15. Päivä sisälsi mm. kaks tuntia étude ja vaikeen fysiikan kokeen. Koulun jälkeen kotona huomasin, että JM oli yrittänyt soittaa, joten soitin sille sitten takasin. Ja sillä oli sellasta asiaa, että haluanko mennä illalla David Guettan konserttiin Liegeen? Ja määhän otan tietysti kaikki kokemukset irti mitkä on vaan mahdollisia joten vastasin, että bien sûr! Mun rotarykummi Philippe oli nimittäin soittanut, että sillä ois VIP-liput sinne iltaan, että jos Minna haluaa, niin se vois mennä sinne mun pojan ja sen kavereitten kans.

No, illalla sitten mentiin Isan, JM:n ja Tomin kanssa Philippelle, koska ne meni sinne illalliselle ja vähän aikaa siellä hengailtua lähdettiin Léonardin ja sen kahden kaverin kanssa ajamaan kohti Liègeä. Se konsertti järjestettiin sellasessa valtavassa hallissa ja siellä oli 10 000 ihmistä, joten voitte vaan kuvitella millanen tunnelma siellä oli. Me päästiin siis VIP-puolelle ja siellä oli myös Nocartien (Jean-Lucin ja Dominiquen) tyttö Pauline ja sen kaveri ja oltiinkin sitten niitten porukan kanssa koko ilta. Ja nähtiin kyllä myös pikasesti Nocartien poikaa. Ilta oli superpitkä sekä mukava ja kotiin saavuinkin vasta 5 aikaan aamulla, joten siinä vaiheessa ei tullut mieleenkään ruveta kirjottelemaan blogia. Oli kyllä vähän outoa ihan rehellisesti sanottuna hengailla semmosten yli kakskymppisten tyyppien, joita en ees oikeestaan tunne, koko ilta.. :D





le 23 octobre

Tänään heräsin viiden tunnin yöunien jälkeen kymmenen aikoihin. Kävin suihkussa, söin aamiaista, jutskalin perheeläisten kanssa ja sitten yhdentoista puoli kahdentoista aikaan otettiin nokka kohti Liègeä. Ihan aluksi mentiin lounaalle sushibaariin, jossa oli semmonen liukuhihna (en tiijä miksi sitä sanotaan suomeksi), josta sai aina ottaa mieleisensä sushiannoksen. Ja ne oli maaailman herkullisimpia! En oo ikinä syönyt niin hyvää sushia.. (Se oli kylläkin vasta ehkä mun toinen tai kolmas kerta kun ees söin sushia. :D) Lounaan jälkeen kierreltiin keskustassa, käytiin muutamissa kaupoissa (haisteltiin mm. hajuvesiä Innossa Isan ja TOMIN kanssa :D) ja JM kerto kaikkea infoa Liègestä.







^ Kivat silmäpussit vai mitä?

Keskustassa kiertelyn jälkeen vietiin auto Liègen juna-aseman lähelle ja käppäiltiin sieltä JM:n serkun pâtisserieen. Nuo on aikasemmin kovasti kehunut, että ne sen serkun leivokset on maailman parhaita ja muutamia eri leivoksia maisteltuani voin kyllä sanoa olevani samaa mieltä. Ne oli nimittäin ihan toooooosi herkullisia!

Pâtisseriesta käveltiin sinne Liègen juna-asemalle takaisin ja mentiin katsomaan sellasta SOS planet näyttelyä. Se oli ihan sairaan mielenkiintonen. Hirveesti infoa maailmansyntyhistoriasta, fossiileista, ilmastonlämpenemisestä, saasteista, jäätiköistä, paljon mielettömän hienoja kuvia, taulukoita mm. maailman eniten hiilidioksipäästöjä tuottavista maista, tietoiskuja nälänhädästä ja puhtaanvedenpulasta, infoa energian tuottotavoista ja paaaljon muuta! Kierreltiin sitä näyttelyä kaks tuntia ja oltiin lopulta viimeset ihmiset siellä koko näyttelyssä ja sellanen työntekijä tuli jo meitä hoputtamaan, että pitäkäähän kiirettä, koska näyttely sulkeutuu 10 minuutin kuluttua.. :D Näyttely oli siis Liègen juna-asemalla, joka on varmasti yks maailman kauneimmista juna-asemista. Se on ihan uus ja tooosi moderni.





Kotiin Liègestä tultiin vasta kahdeksan jälkeen. Käytiin Joranin kanssa hakemassa Il Capricciosta pizzat illaliseksi ja illallisen jälkeen painuin suoraan sänkyyn. Nyt väsyttää nimittäin niin paljon, että pakko alkaa nukkumaan! Hyvää yötä ja viikonloppua!

le 21 octobre

Rien special kerrottavana. Niin normi päivä ku voi vaan ollu, vaikka olikin joku ihme pieni angsti päällä koko ajan iltaan asti.. :D Koulua 8.30-16.15 : enkkua, enkkua, kemiaa, bilsaa, matikkaa, liikuntaa, laboa ja laboa. Koulunjälkeisten läksysessioiden jälkeen menin salille Body Attackiin ja polkeen kuntopyörää. Sieltä kotiin ja illalliseksi mun ja JM:n yhteistyöllä paistamat crêpes! namm. Illallisen jälkeen tiskailua tällä kertaa JM:n kans, koska Joran on äidillään. Läbbä taas lens ku kysyin, että millon mää sitten oikeen vaihdan mun perhettä niin JM sano aivan pokerinaamalla, että kesäkuun alussa. Että sitten sää oot kesäkuun puoliväliin asti tokassa perheessä ja kolmannessa kesäkuun lopun. Meni vähän aikaa ennen ku tajusin ja sain hyvät naurut. Lopulta sain kyllä selville, että normaalisti mää tuun vaihtamaan perhettä joululoman aikana ja sitten kolmanteen perheeseen meen luultavasti huhtikuun alussa. Ja sain kuulla myös tooooosi kivan uutisen. JM nimittäin sano, että ne yrittää järkätä joulukuuksi pikku reissua Ranskaan Alsaceen Saksan ja Sveitsin rajalle, koska se on kuulemma oikeen kuuluisa joulumarkkinoistaan yms. Oon aina halunnu päästä kokemaan keskieurooppalaisen jouluvouhoutuksen ja joulumarkkinat, joten sekin varmaan siis tulee toteutumaan tän mun vaihtovuoden aikana! :)

le 20 octobre

Keskiviikko jälleen. Ja kiva sellainen. Koulu loppui taaasen jo viis yli kaksitoista, koulun jälkeen kävelin kotiin viemään kansion sekä koululaukun ja sitten menin juna-asemalle, jossa Manon, Hanelore, Fanny ja Marine jo oottelikin. Syötiin siellä lounaaksi dagobertit ja yhdeltä otettiin juna Namuriin. Mentiin katsomaan Copains pour toujours (Grown Ups)-komedia Haneloren sunnuntaisten synttäreiden kunniaksi ja se oli ihan toooosi hauska! Tuli muuten opittua, että täällä syödään popparit sokeroituina. Nuo mun kaiffat oli ihan ihmeissään ku kerroin, että Suomessa ne on aina suolasia. :) (Marinen mukaan Espanjassakin.) Kuvia kuvaussessioista leffan alkua odotellessa:







Leffan jälkeen käytiin muutamissa kaupoissa Namurissa ja takaisin Cineyyn saavuttiin puoli viiden jälkeen. Kävelin juna-asemalta kirjakaupan kautta postiin hakemaan äitiltä tullutta pakettia <3 ja sielä kotiin. Kotiin saavuttuani avasin tietenkin heti jännityksellä paketin ja sieltä paljastuikin ihania juttuja, joista kuva alla!



Pakettiepisodin jälkeen vuorossa oli läksyjen tekoa, huoneen järjestämistä ja sitten lenkille lähtö. Tällä kertaa tuli juostua tuolla syksyisessä säässä (+5 astetta ja sadetta) 40 minuuttia ja sitten kotiin suihkun kautta illaliselle. Illallisen jälkeen tyypilliset tiskaussessiot Joranin kanssa, joiden jälkeen luin taas Sobiboria. Oon muuten jo sivulla 132 (se kirja sisältää 191 sivua) ja se pitää olla luettuna viikon päästä perjantaiksi. Joten ca ira! Tällasta tällä kertaa..

le 19 octobre

Tänään oon viettänyt ihan toosi kivan päivän, vaikka koulua olikin taas puoliyhdeksästä vartin yli neljään. Mulla oli kaks tuntia étude, joten mulla oli aikaa lukea Sobiboria (kirjaa ranskantunnille) ja tehdä koulujuttuja. Ja meillä ei ollutkaan fysiikan koetta, koska sen ajankohtaa oli vaihdettu ens perjantaiks viime perjantaina, kun mää olin bilsan tunnilla toisen nelosluokan kans. Mutta kiva näin! :D

Koulun jälkeen hengailin kotona tehden labon läksyä ja lukien Sobiboria ja kuuden jälkeen lähdin käppäilemään kohti St. Josephin koulua, koska menin eka kertaa yleisurheilu-reeneihin. Mun paras koulukaveri Hanelore ja sen isosisko Fanny on harrastanut yleisurheilua ihan pienestä asti ja Hanelore sitten suostutteli mut tulemaan kokeileen juoksemista porukassa, ettei tartte yksin juosta. Ja onneksi menin, koska se oli ihan sairaaaan kivaa! Tehtiin tällä kertaa kaikkien lämmittelyjen yms. lisäksi sellanen harjotus, että juostiin kahdeksan kertaa 500 metriä reippaalla vauhdilla ehkä n.1-2 minuutin palautuksilla. Se oli huippua! Ja juttelin yhen sen ARCHin (urheiluseuran nimi) pääkoutseista kans ja se oli aivan innoissaan kuuullessan mun olevan suomalainen. Se ties Paavo Nurmen ja myös sen, että suomessa on paljon hyviä maastohiihtäjiä ja jäkäreitä yms. Harkat kesti puoli seittemästä kahdeksaan ja sieltä tulin JM:n kyydillä kotiin, söin illalista, tiskasin, kävin suihkussa ja painuin pehkuihin.

Syy mun tämänhetkiseen hyvään mieleen kivojen harkkojen lisäksi on myös se, että sain tänään kuulla neljältä ihmiseltä positiivista palautetta mun ranskankielen taidosta.
- Mun enkun ope sano mulle, että säähän puhut aivan erinomaista ranskaa jo.
- Yleisurheiluseuran koutsi kehu mun ranskan kielen taitoa.
- Fanny sano, ettei mulla oo juuri ollenkaan aksenttia, kun mää puhun ranskaa!
- Ja Hanelore sano mulle sen jälkeen ku oltiin juteltu sen koutsin kans, että noniin Minna, kuten sää huomaat niin kaikki kehuu sun ranskan kielen taitoa, että elä yhtään vähättele sitä.. :)

Joten tout va très bien ici!

le 17 octobre et le 18 octobre

le 17 octobre

Eilen herättiin Tomin kanssa jo ennen kahdeksaa ja pienen lastenohjelmatuokion jälkeen papie JM2 tuli hakemaan mut mukaansa ja mentiin kävelytapahtumaan, joka oli tällä kertaa Braibantissa. Käveltiin 10 kilsan lenkki ja tuli törmättyä matkalla moniin JM2:sen tuttuihin, pääosin vanhempiin mummeileihin, ja ne oli kaikki tosi ystävällisiä mulle ja aina yhtä innoissaan, kun tällänen nuori tyttö oli kävelemässä JM2:sen kans.

Kävelylenkin jälkeen tulin kotiin, kävin suihkussa, kääntelin koulumonisteita ja söin lounasta. Iltapäivällä otettiin koko perheen (-Joran) voimin nokka kohti Brysseliä. Ensiksi mentiin musée Magritteen (musée royaux des Beaux-Arts de Belgique), jossa oli ihan toosi kiinnostava näyttely René Magrittesta, varmaan belgian kuuluisimmasta taidemaalarista, ja sen monista töistään.



Taideteos museon aulasta. Oli pakko laittaa kuva, koska tossa työssä olevat vihreät pienet palaset on kaikki kovakuoriaisia.. Hyvä idis vai mitä?

Museokierroksen jälkeen suunnattiin L'Atomiumille pysähtyen matkalla ihailemaan yhden juna-aseman valtavia graffiteja.







L'Atomiumin kuvaussessioiden jälkeen mentiin läheiseen mexicolaiseen ravintolaan juomaan limpparit illan hämärtymistä odotellessa. Haluttiin nimittäin nähdä L'Atomium iltavalaistuksessa, josta huono kuva alla. Ihan pimeällä nuo pienet valot ois varmaan ollut tosi mahtavan näköiset.



Huomatkaa kuvassa oleva Suomen lippu! :)

L'Atomiumilta ajettiin ostamaan Maison Antoinesta frites illalliseksi, koska meidän rotaryklubin klovnin Michelin mukaan sieltä saa Belgian parhaita ranskalaisia. Ja ei voinut kyllä moittia! Frites avec mayonnaise on tosi hyviä, kunhan niitä ei syö liian usein. Ja kuten alla olevasta kuvasta voi huomata, jotkut muutkin vissiin oli kuullut Antoinen herkullisista ranskiksista..



Noin siis kului sunnuntaipäivä! Huvittavaa, että eilen oli vasta mun toinen kerta Brysselissa. Toisaalta siinä ei oo kyllä mitään huvittavaa, koska mulla on koulussa yks kaveri, joka on reissanut ihan tosi paljon (Euroopassa, Mexicossa, Canadassa..) ja se ei oo ikinä käynyt Brysselissä, Liegessä tai Anversissa (Antwerpenissä). :D

le 18 octobre

Tänään alkoi jo yhdeksäs kokonainen viikko Belgiassa! Ja se alkoikin ihanasti pitkällä koulupäivällä puoli yhdeksästä vartin yli neljään. Sain muuten kemian kokeen ja mikä oli loppu tulos, no 22,5/25. Olin tyytyväinen, vaikka olinki tehnyt ihan idiootteja virheitä.. :D Koulun jälkeen en tehnyt mitään muuta kuin läksyjä ja opiskelin fysiikkaa huomista koetta varten. Illallisen jälkeen tiskailin taas Joranin kaa, kävin suihkussa, luin kirjaa ja juttelin Joranin ja JM:n kanssa olkkarissa. Rakastan sellasia niin normaaleja hetkiä kuin tänä iltana. Istuttiin vaan Joranin ja JM:n kanssa olkkarin sohvalla minä JM:n toisessa kainalossa ja Joran toisessa, juteltiin kaikista maailman asioista ja oltiin vaan. Tollasina hetkinä tulee niiin kotoinen olo! Nyt vois mennä pitkästä aikaa (kahden päivän jälkeen ;) tsekkaan facebookin ja sitten alkaa pienen fysiikkakertauksen jälkeen nukkumaan. BONNE NUIT!

PS. Voisko joku kertoa, miks olin tänäänkin niin rättipoikkiväsynyt vaikka nukuin viime yönä yli 9 tuntia? :D

le 16 octobre

Heräsin vasta yhdeksältä niinkuin yleensäkin lauantaisin ja juttelin heti aamutuimaan KAISPAN <3 kanssa parikytminskaa naamakirjassa. Aamupalan jälkeen piirsin Tomille taas vähän pokemoneja ja sitten lähdin salille bodysteppiin ja polkeen vähän kuntopyörällä. Salilta Isa, JM ja Tom tuli hakeen mut ja suunnattiin Geoffreyn boulangerieen moikkaamaan Geoffreytä ja sen perhettä. Ja vitsit, että ne pikkuset Lorenz ja Victoire on ihania! Lorenz, mun paras belgialainen kaveri ;) oli oppinut antamaan pusun ja niitä tulikin saatua sitten aika monta kipaletta! Tykkään niin paljon leikkiä sen Lorenzin kanssa, koska siitä tulee ihan mieleen mun kummipoika Oskari, joka on melkeen samanikänen ku Lorenz.

Boulageriesta ajettiin kotiin lounaalle. Lounaan jälkeen piirtelin taas Tomille pokemoneja ja luin kirjaa ja sitten lähdettiinkin kauppakierrokselle koko perheen (-Joran) voimin. Käytiin mm. ruokakaupassa ja löysin sieltä Kellogsin ALL BRAN muroja <3 Kotiin tultua laitettiin mun ja Tomin lasagnet uuniin ja sit Isa ja JM lähti Cineyn futismatsiin ja sitä ennen kai syömään. Määki oisin voinut mennä sinne matsiin, mutta sanoin, että pysyisin mielellään ihan rauhassa kotona tänä iltana. Ja ne oli varmasti myös mielissään, että saivat lähteä kerrankin kahdestaan ja Tom jäi mun hoiviin. :) Pelattiin Tomin kans sellasta LEGO-peliä,



syötiin lasagnea, kuunneltiin musiikkia, katsottiin netistä celciuksen kuvia ja muumeja suomeksi ja luettiin sen viimevuoden uskonnonvihkoa. Se oli niin sulonen, kun se halus, että mää luen sille niitä vihkossa olevia raamatun tarinoita ja sitten se selitti mulle niistä kaikkea. Ja sain kuulla siltä niin ihanan kohteliaisuuden. Nimittäin telkkarissa haastateltiin flaaminkielistä naista, joka puhu ranskaa, niin Tom sitten tuumas, että tolla naisella on kyllä vahva aksentti. Sitten mää sanoin sille, että ai vähän niinku mulla, että onko mulla aksenttia? Niin Tom vastas näin:"No ei tosiaankaan tai ihan vähän vaan. Me ei nimittäin ymmärretä ihmisiä, joilla on aksentti ja sua me ymmärretään!" Sitten Tom halus mennä ylös jo puoliyhdeksältä ja mennä nukkumaan, mutta sitten sillä tuli hirvee ikävä äitiä ja se rupes itkemään. Mää sitten otin mun kaikki lastenhoitotaidot käyttöön ja olin sille tosi ihana ja rupesin lukemaan sille kirjaa, niin sitten kaikki murheet jo unohtuikin. Ja nyt se taitaakin olla jo nukahtanut..

PS. Tom on aivan rakastunut muumeihin. Vähän aikaa sitten se mulle vielä tuolta sen omasta huoneesta huuteli, että mikäköhän eläin se muumi oikeen on. Onkse murmeli vai? Mää yritin sille selittää, että se ei taida oikeestaan esittää yhtää mitään eläintä. Jos joku tietää, että onko Suomessa muumidvd:tä ranskaksi tai ees ranskankielisillä tekstityksillä, niin ois ystävällistä jos kertois mulle. :)

PPS. Löysin Belgian rotaryjen sivulta kuvan musta ja Linneasta, toisesta Belgian suomivaihtarista. Tää kuva on otettu 26 elokuuta meidän vaihtareiden isosta Brysseliin tutustumispäivästä ja tässä kuvassa on meidän kaa parlamentin presidentti.

le 15 octobre

Tänääään on ollut ihan tooooosi kiva päivä. Koulua oli 8.30-16.15 ja siellä ei oikeestaan tapahtunut muuta ihmeellistä kuin että meillä oli koulukuvaus ja saatiin lopulliset lukujärjestykset. Ja kävin ite ehdottamassa madame proviseurille jos voisin tästä lähtien olla kaikki tunnit nelosluokkalaisten (suuntauksena luonnontieteet) kans, koska se olis yksinkertasempaa mulle. Ja tietystihän se madamelle kävi! Joten kuljen siis nelosten mukana kaikki muut paitsi historian tunnit, jollon mulla on étude mikä on tosi hyvä juttu vaan, koska siellä voin tehä läksyjä ja opiskella, niin ei tarvi sitten kotona niin paljoa.. Mun lukkari näyttää nykyään sitten tältä:



Koulun päätyttyä tein pienen lenkin kaupungissa ja kävin boulangeriesse kiittämässä Christineä ruisleivästä. Sen jälkeen tein läksyjä kotona ja sitten istuskelin keittiössä Isan ja Tomin kanssa piirrellen Tomille Pokemoneja ja se oli aivan onnessaan. Ja kuuntelin samalla Tomin viisaita juttuja, jotka koski tällä kertaa Celciusta ja Fahrenheittia. Oli niin läppä ku se ihan yhtäkkiä vaan kysy, että Minna tunnetko sää Celciuksen. Sitten mää kerroin sille, että tottakai, että aina ulkolämpötiloista puhuttaessa puhutaan celsius-asteista. Sitten se ihan ylpeenä selitti, että niin se celcius on lämpötilayksikkö ja sen on kehittänyt monsieur Celcius, joka oli muuten ruotsalainen, joten olis outoa, jos et tuntis sitä. Ja että on myös olemassa toisenlainen asteikko, joka on Fahrenheit ja että mää tiedän nää siks, koska me tänään koulussa opiskeltiin paljon näistä. Vitsit, että se on sulonen tapaus! <3

Kahdeksan aikaa Joranin rugbyharkkojen jälkeen lähettiin syömään San Marinoon (http://www.sanmarinociney.be/) ja söin maailman parasta pizzaa! Se vaan oli niin täyttävä, etten jaksanut kuin puolet siitä.. Ja oli aika hauskaa, ku sen ravintolan pääkokki ja johtaja, joka on muuten italialinen, tuli höpöttelemään meidän kanssa varmaan 45 minuutiksi. Ja sillä oli maailman siistein aksentti. Se puhu ranskaa italialaisessa ärrällä, niin voitte vaan kuvitella miltä se kuulosti! Ja se kerto, että se oli tullut tänne Belgiaan työskentelemään jo 13-vuotiaana aivan YKSIN. Ja sillä on ainakin miljoona siskoa ja veljeä ja ne kaikki on tullut tänne Belgiaan ja ne kaikki on ilmeisesti ravintola-alalla. Ja mikä hauskinta niin sitä San Marinoa vastapäätä on sen Giulion veljen ravintola Il Capriccio ja sen veli on naimisissa Giulion vaimon siskon kanssa. Että näin täällä. Tultiin sieltä ravintolasta vasta yhdentoista jälkeen ja nyt ois aika alkaa faire dodo, että jaksais huomenna tehä jotain muutakin ku nukkua. Onneks nyt on (TAAS) viikonloppu, niin huomenna voi nukkua vähän pidempään..

le 14 octobre

Belgiaan on tullut syksy! Tänään aamulla oli ensimmäistä kertaa nollassa ja sen kyllä tunsi. Piti laitta pipo päähän, tuulitakki visusti kiinni ja ah-niin-ihana Espritin tuubihuivi kaulan ympärille. Koulupäivä kului taas tosi nopeasti, vaikka mulla olikin koulua 8.30-16.15. Ja tulin niin iloseksi, kun Hanelore (mun yks parhaista koulukavereista) sano kun puhuttiin mun täällä jo viettämästä ajasta, että mun edistymisen ranskan kielen kanssa voi huomata jo tosi helposti! Toisaalta, huolissaanhan sitä pitäis olla, jos ei 8 viikon (kyllä luit oikein: KAHDEKSAN VIIKON) jälkeen minkäänlaista kehitystä ois tapahtunut.

Illalla kävin pitkästä aikaa Body Attackissa ja sen jälkeen söin ensimmäistä kertaa yksin illalista täällä Belgiassa olon aikana, koska Isa ja Tom oli jo syöneet ja JM oli mennyt rotarykokoukseen. Tänään oli myös ensimmäinen kerta, kun en mennyt rotarykokoukseen, koska oon niin väsynyt, että haluan mennä tänään ajoissa nukkumaan ja rotarykokouksissa venyy aina niin myöhään, että aikainen nukkumaanmeno ei ois ollut mitenkään mahdollista, jos oisin mennyt sinne. Toisaalta kyllä vähän harmittaa, että jätin välistä, koska just tällä viikolla Daniela ois ollut siellä, jonka sain tietää vähän liian myöhään. Mutta ei voi mitään! Mulla oli kiva ilta mentalistin parissa.. ;)



Syksyfiilisten takia oli pakko googlettaa automne ja kuvahausta löytyi näinkin kaunista katsottavaa! Tuo kuva ei oo suinkaan Belgiasta (ei täällä noin kaunista oo ;), mutta nauttikaa sen tunnelmasta siitä huolimatta! J'adore l'automne!

le 13 octobre

Taas keskiviikko. Miten musta tuntuu, että koko ajan on keskiviikko tai perjantai.. Noh, ihan pakko näin alkuun kuitenkin kertoa, että ois sittenkin pitänyt kattoa eilen se Belgian peli loppuun asti. Les diables rouges nimittäin voitti 4-3!

Tänään oli taas ihana kolmen tunnin koulupäivä. Koulun jälkeen kävelin kirjakaupan kautta Manonin kanssa yhtä matkaa juna-asemalle, koska Manon kulkee koulumatkat aina junalla. Kotona tein läksyjä, paketoin veljen lasten lahjoja, opiskelin kemiaa ja enkkua huomisiin kokeisiin, kirjotin kummitätille kortin ja luin Sobiboria, kirjaa ranskan tunnille.

Kuuden aikaan olin pienen breikin tarpeessa, joten kävin pienellä kävelylenkillä keskustassa vieden kummitätin kortin postiin. Sen jälkeen käytiin hakemassa Isan kans Tom yleisurheilureeneistä ja sitten olikin jo illalisen aika.

Illallisen jälkeen tiskailin taas Joranin kans ja sitten katottiin JM:n kanssa ajankohtaisohjelmaa ylllärinpylläri tästä Belgian poliittisesta tilanteesta. Tällä kertaa aiheena oli, että miten kaikki toimis, jos Wallonia oliskin oma maa. Ja JM kerto mulle, että täällä Walloniassa on tosi paljon työttömiä ja semmosia verorahoilla eleleviä, jotka ei oo KOSKAAN elämänsä aikana tehneet työtä. Voi vaan kuvitella millanen asenne niitten lapsilla on koulunkäyntiin ja työntekoon. Ei hyvä, ei hyvä.. Noitten työttömien takia ois aika huono, jos Belgia jakaantus kahtia, koska sillon kuulemma tulis ongelmia, koska Wallonialaisilla työtätekevillä ei ois yksistään mitään mahdollisuuksia kustantaa noitten verorahoilla eleleskevien Wallonialaisten elämä.

Ja ainiin sain tänään Vilman kirjeen! KIITOS <3 Ja toinen ainiin, oon niin ihmeissään tosta Chilen kaivosturmauutisesta. Se on ollut täällä Belgiassa kuuma puheenaihe jo pitkään ja joka päivä telkkarissa ollut jotain juttua siitä. Siis se, että ne tyypit on oikeesti selvinny maan alla 69 (tai kuinka monta olikaan) PÄIVÄÄ ja vielä palaavat maanpinnalle elävinä, on ihan incroyable! Ja vielä kolmas ainiin, Joranin tullessa rugbyreeneistä sillä oli mulle ihana ylläri. Mun täti (joka työskentelee sedän boulangeriessa) oli leiponut ihan MUA varten ja multa kysymättä ruisleipää (tietty vähä erilaista kuin suomalainen), koska en oo sitä mistään löytänyt. Voisko olla ystävällisempää. <3 :)

le 12 octobre

Tänään on ollut normaaliakin normaalimpi päivä. Lyhyesti kerrottuna se on kulunut näin: koulussa 8.30-15.25, kotona läksyjen tekoa ja pienet päivätorkut supersuuresta väsymyksestä johtuen, salille papien viemänä rehkimään reiluksi tunniksi, illallinen, tiskailua, Joranin ja JM:n kanssa juttelua Suomen ja Belgian koulujen eroista, Joranin kanssa Belgia-Itävalta futismatsin katselua ja sitten nukkumaan. Se Belgian peli on kyllä edelleen käynnissä, mutta piti lähtä nukkuun 60 minuutin pelin jälkeen, koska Itävalta siirty 3-2 johtoon ja les diables rouges sössi niin pahasti.:/

Jotta tää tän päivä ei jäis aivan tyngäksi, voisin kertoa teille, että mun unet on nykyään aivan sekoja. Niitten aiheet on nimittäin tosi omituisia ja sen lisäksi ne, unet siis, on nykyään ranskan, englannin ja suomen kielillä sekasin. Viime yönä näin mm. sellasta unta, että yritin epätoivoisesti selittää jollekin tyypille jotain juttua englanniksi, mutta puhuin koko ajan vahingossa ranskaa. Joten nyt jo jännittää, että milläköhän kielellä sitä tulee ens yönä nähtyä unta.. :D



Eli siis kauniita unia (millä kielellä sitten ikinä niitä näettekään) kaikille!

le 11 octobre

Arvatkaa kellä oli tänään vaan kuus tuntia koulua ja niistäkin oli yks tunti étude? On tässä Belgian koulussa jotain hyvää; nimittäin se, että opettajat on usein absent.. :D Tällä kertaa se oli bilsan ope ja mulla ois pitänyt olla tänään viime viikkoisen teatterireissun takia bilsan koe, mutta olin sitten tietenki opiskellut turhaan. (Joo tiedän, ettei opiskelu oo koskaan turhaa..) Kuitenkin siis pääsin kotiin jo 14.35 ja sain olla kotona ihan rauhassa puolitoistatuntia ennen kuin Joran tuli kotiin. Kirjottelin blogiin eilisestä päivästä ja sen jälkeen tein läksyjä ja alotin lukemaan uutta kirjaa ranskan tunnille (Sobibor, Jean Molla). Se pitää olla luettuna jo ens perjantaihin/torstaihin mennessä, joten mulla tulee kiire. Kaks viikkoa ois tosi pitkä aika, jos kirja olis suomeksi, mutta kun ottaa huomioon, että se on ranskaks ja että mulla on tän kahen viikon aikana muitakin kouluhommia ja kokeita niin ei tota aikaa liikaa oo.

Illalla kävin juoksemassa ravelilla ja koska juoksu kulki niin tuli sitten juostua puolitoista tuntia Hamoisiin ja takas. Oli taas niin ihanan näköstä, kun aurinko laski noitten nummien/kukkuloitten/mitä ikinä onkaan taakse ja lehmät ja hevoset käyskenteli laitumilla ja sorsat uiskenteli lammessa. Rakastan näitä maisemia! Kotona vaan sain kyllä huolestuneita varoitteluja Isalta ja JM:ltä, etten enää saa yksin mennä illalla ravelille juoksemaan, koska se on kuulemma vaarallista. Ooops, ei tullut mieleenkään.. Taas tuli siis opittua jotain uutta. :D Illalliseksi syötiin maailman parasta spaghetti bolognesea (Riikka, Isan spaghetti pärjää kyllä loistavasti Aussie-Jimmyn spaghetile) ja illallisen jälkeen pelattiin pari matsia pöytäfutista Joranin ja JM:n kans.

Ihanaa kun kello on noin vähän, niin voi vielä vähän mennä facettaan. ;) Bonne nuit à tous!

le 10 octobre

Eilen aamulla heräsin lyhyiden yöunien jälkeen puoli yhdeksän aikaan ja sunnuntain kaakao-kakku-aamupalan jälkeen suuntasimme Nocartien kanssa Hoyetiin, jossa oli tän Cineyn yleisurheiluseuran järjestämä kävelytapahtuma tällä kertaa. Tää urheiluseura järjestää joka sunnuntai aina jossakin lähistöllä kävelytapahtuman, jossa voi valita erimittaisista lenkeistä mieleisensä ja käydä kävelemässä sen. Vähän niinku Oulurastit, mutta ideana on liikuttaa kansaa kävellen/juosten. Me käveltiin vaan 5 kilsan lenkki, koska meillä ei ollut kauheesti aikaa eikä Tom ois varmaan 10 tai 15 kilometriä jaksanutkaan. Mutta lenkin lyhyydestä huolimatta maisemat oli aivan ihanat ja sää jälleen mitä mahtavin; aurinko paisto pilvettömältä taivaalta ja lämpöä +20 astetta.








Tuolta kävelytapahtumasta ajettiin JM:n ja Joranin kanssa (läpi kumpuilevien maisemien Bob Marleyta kuunnellen ;) kotiin (Isa lähti viemään Tomin tämän kaverin synttäreille) ja pikasuihkujen jälkeen otettiin nokka kohti Hamoisia, jossa oli meidän rotaryklubin pressan futisjoukkueen peli ja sponsoripäivä. Mentiin siis ennen peliä klubin kahvioon syömään ilmaiseksi ihan sairaan hyvää ruokaa ja sen jälkeen katsottiin joukkueen peli. Jalkapallo on meidän rotaryklubin pressan koko elämä, joten se oli niin innoissaan, kun kuuli mun rakastavan jalkapalloa, että halus kutsua meidät tonne peliin. Ja arvatkaa kuka sai kunnian antaa aloituspotkun? NO MINÄ TIETENKI! Ja Michel (klubin pressa) kuulutti oikeen sitä ennen, että aloituspotkun tulee antamaan suomalainen vaihto-oppilas Minna etc. Peli päättyi lopulta vaiherikkaiden tapahtumien jälkeen 2-2 ja Michel-rukka ei ollut lainkaan tyytyväinen.. :/







Pelistä tultiin kotiin vasta kuuden jälkeen ja ilta kuluikin sitten Jacuzzissa, illallista syöden ja JM:n & Joranin kanssa Cluedoa pelaten. Pelattiin myös Rummikubia, mutta kaikki meinas kuolla tylsyyteen niin piti sitten vaihtaa tuttuun ja turvalliseen Cluedoon. :D

Viime viikonloppu oli aivan loistava ja olin tosi onnellinen koko ajan. Musta tuntuu, että JM on kertonut Isalle ja Joranille ainakin mun viime viikkoisesta koti-ikävästä, koska kaikki on ollut mulle niin ihania koko ajan siitä viime torstain rotarykokouksesta lähtien. Ja tää perhe tuntuu päivä päivältä enemmän ja enemmän ihan niinku omalta perheeltä. En voi tajuta miten mulla kävi niin hyvä mäihä tän perheen suhteen! :) Ja on niin kiva huomata, että nääkin oikeesti tykkää ja välittää musta. Eilenkin siellä pelissä mulle tuli niin hyvä mieli, kun juteltiin Michelin vaimon kanssa ja se sitten kysy, että mihin asti asun näillä Douhardeille, niin mää sitten vastasin, että muutan pois tammikuun alussa. Niin JM sitten kiirehti sanomaan heti mun jälkeen sille Michelin vaimolle vitsillä kylläkin näin: "Mutta me ollaan kyllä ajateltu, että oikeestaan Minna voiskin asua meillä ens kesään asti. Ja mää ilmotinkin jo niille muille perheille, että ei me annetakkaan Minnaa niitten luokse ollenkaan!" :D

Nyt oon myös itse päättänyt muuttaa asennetta entisestään ja olla tosi positiivinen koko ajan. Ja yrittää elää päivä kerrallaan, aina seuraavia etukäteen tiedossa olevia kivoja juttuja innolla odottaen! Sillä jos mää joka päivä vaan mietin Suomea ja sitä, että mitä kaikkea kivaa siellä vois tehdän ja kuinka paljon helpompaa elämä siellä ois ja kuinka kauan menee, että pääsen taas elämään tuttua ja turvallista Suomen elämää, niin tää koko vaihtovuosi menee ihan hukkaan!

le 9 octobre

Lauantai-aamuna heräsin virkkuna jo seitsemän aikaan ja kahdeksalta otin Danielan kanssa junan kohti Namuria, jossa meillä oli kaikille Belgian rotaryvaihtareille suunnattu päivä. Ensiksi kokoonnuttiin Namurin juna-asemalle, josta otettiin karttojen kanssa suunta kohti Wallonian parlamenttitaloa, jossa vietettiin pari ensimmäistä tuntia. Siellä rotaryherrat kerto tulevista rotaryreissuista, reissujen säännöistä, sen parlamenttitalon historiasta yms. Ja siellä juttelin ensimmäistä kertaa sellasen jenkkityttö Emman kanssa, joka oli ihan sairaan mukava! Se on nimittäin täällä Belgiassa eri rotarypiirissä ku mää, niin en ollut ikinä aiemmin sitä tavannut.





Parlamenttitalolla olon jälkeen kokoonnuttiin kaikki sen rakennuksen eteen ryhmäkuvaan ja sen jälkeen meillä oli yhteen asti vapaata aikaa. Mentiin Danielan, kanadalaisen tytön, unkarilaisen tytön, indonesialaisen Wildanin, mexicolaisen pojan ja aussipojan kanssa kaupungille syömään. Ja oikeestaan loppupäivän hengailinki sitten noitten kans. Se aussipoika on ihan sairaan hyvä tyyppi ja se osaa puhua miljoonaa eri kieltä ja sitten selvis vielä, että sen äiti on Ruotsista (ja syntynyt Espoossa, Suomessa), joten se osas prata lite svenska myös. Ja sain siltä lempinimen vauva, koska mulla on kuulemma niin babyface ja oon "sellanen pieni, ujo suomalainen, jolla on ihana aksentti englantia puhuessa". Ja nuo mun frendit oli sellasia ihme hösöjä, että niitten oli vielä pakko sen syömisen jälkeen päästä käymään kaupassa, vaikka oltiin jo myöhässä laivalta (joka siis lähti yhdeltä), joten oli 10 sekunnista kiinni, ettei ois keretty päästä sinne laivaan jokiristeilylle muitten vaihtareitten kanssa. Arvatkaa ketä hävetti.. No sillä risteilyllä oli kuitenkin aivan ihanat maisemat ja maailman ihanin sää! Täällä on nyt lokakuussa ollut ihan epätavallisen lämpimät kelit. Tollon lauantainakin oli yli 20 astetta ja ihmiset kulki shortseissa ja t-paidoissa.







Jokiristeilyn jälkeen kokoonnuttiin vielä hetkeksi sen parlamenttitalon viereiselle parkkipaikalla syömään välipalaa ja sitten se päivä olikin jo ohi. Jäin viellä hetkeksi Namuriin yhtien jenkkien kanssa ja 16.40 otin junan takasin Cineyyn.

Kotona tiskailin astioita ja luin biologiaa ja oottelin, että lähdettäis Jean-Lucille ja Dominiquelle illalliselle. Tom oli niin sulonen ku se vaan avautu mulle sohvalla istuen ja raskaasti huokaillen: "Arvaa mitä Minna? Tosi kivaa omistaa isoveli.. Aina, kun se haluaa mennä tietokoneelle, se vaan menee. Aina kun se haluaa tehä mitä tahansa se vaan tekee. Ja sitten se aina lupaa leikkiä mun kanssa, mutta ei KOSKAAN oikeasti leiki. Tosi tosi kivaa.."

Syötiin siis lauantai-iltana illallista Nocarteilla ja oli kyllä ihan sairaan kiva ilta! Syötiin pihalla ja niitten puutarha oli niin ihanan näköinen, kun oli ihan pilkkopimeää ja siellä oli ihan tosi hieno valaistus! Ja niitten puutarhan keskellä on sellanen lampi, jossa uiskentelee ihan oikeita kaloja ja se niitten ulkokeittiö ja syömispaikka on sen lammen rannalla/päällä. Siellä oli meidän perheen lisäksi Nocartejen kolme tuttavapariskuntaa, joista yks oli mun rotarykummi Philippe ja sen vaimo. Juttelin ensimmäistä kertaa sen kanssa kunnolla ja se oli kauheen ystävällinen ja kiinnostunut kaikesta Suomeen liittyvästä, koska se oli itse käynyt muutama vuosi sitten Suomessa. Ja tykkään niin paljon noista Nocarteistakin. Se Jean-Luc on sellanen pelle, joka taaskin illan pimetessä esitti omia tulkintojaan Johnny Hallydayn kappaleista ja jammaili musiikin tahtiin ja Dominique sellanen maailman ystävällisin viiskymppinen nainen, joka on aina tosi kiinnostunut mun kuulumisista ja itse asiassa se tykkää ihan hirveesti musta. Se aina kaikille uusille ihmisille kertoo kuinka Minna on niin sympaattinen, hymyilee koko ajan ja aina niin ystävällinen! Hengailtiin ulkona yhteentoista asti syöden ja jutellen ja sitten siirryttiin sisälle, kun ilma viileni liikaa. Sieltä Nocarteilta selvittiin kotiin vasta kahden aikaa yöllä, joten siinä vaiheessa ei kauheesti jaksanut blogia kirjoitella.

le 8 octobre

Kiva päivä! Mulla oli koulua vain 9.20-15.25 ja kaikkia kivoja aineita. Ranskaa, enkkua, fysiikkaa, liikuntaa, bilsaa, ranskaa.. Ja sain muuten fysiikan kokeen takaisin ja pistemäärä oli iloinen yllätys, koska luulin, etten osannut mitään. 23/30 ja rakas mösjöö collotimme oli kirjoittanut siihen, että BIEN!

Koulun jälkeen nautin lämpimästä auringonpaisteesta kävelemällä kotiin kauppakatua pitkin ja käyden muutamassa kaupassa. Kotona pyhitin lähes kolme tuntia läksyille ja sitten lähdimmekin jo illalliselle JM:n vanhemmille. Ja se oli muuten mun ihka ensimmäinen kerta noitten toisten isovanhempien luona. Mamie ja Papie oli valmistanut aivan sairaan hyvän illallisen! Alkuruoaksi kurpitsakeittoa, pääruoaksi kania liegeläiseen tapaan kera frites ja sellasen vähän niinku omenamuhennoksen (mulla ei oo mitään hajua, miksi sitä vois suomeksi kutsua) ja jäliruoaksi jätskiannokset. Nämä toisetkin isovanhemmat on ihan mielettömän mukavia ja ilta kuluikin tosi nopeasti syöden ja papien vitseille naureskellen. Kotiin lähdettiin lopulta vasta yhdentoista jälkeen.

Tänään on ollut taas toooooosi kiva päivä ja huomenna toivottavasti on yhtä hyvä päivä! Meillä on nimittäin kaikkien Belgian vaihtareitten kanssa yhteinen National SEP day Namurissa.. :) Herätys on vaan jo ennen seitsemää, joten ois varmaan jo aika ummistaa silmät ja antautua ransksuomenkielisten unien vietäväksi!

le 7 octobre

Väärällä jalalla noustun aamun jälkeen tää päivä on ollut oikeen kiva. Eka tunnilla koulussa mulla oli étude, koska toisen enkun opettaja ei jostain syystä ilmestynyt paikalla. Toisella tunnilla oli toisen open enkkua: meillä oli koe ja sit lopputunnista kerroin suomalaisesta koulusysteemistä muulle luokalle, vaikka ei ne kyllä varmaan tajunnut yhtään mitään. Ensinnäkään ne ei osaa kovin hyvin englantia ja toiseksi, niitten mielestä kaikki muu paitsi niitten oma koulusysteemi on tosi compliqué. Kolmannella tunnilla oli kemiaa, neljännellä bilsaa ja viidennellä tunnilla morale. Ruokailun jälkeen mulla oli taas étude, koska liikunnanopettaja oli sairas ja se ei kyllä haitannut yhtään, koska liikuntatunnit just ruokailun jälkeen ei oo mitään mun suosikkeja. Étuden jälkeen oli vielä kaks tuntia kemian laboa ja meillä ois pitnyt olla koe labovälineistä, mutta opettaja oli unohtanut sen..

Koulun jälkeen hengailin jonkun aikaa kotona tehden olemattomia läksyjä ja sitten lähdin tunnin juoksulenkille. Juoksin ensimmäistä kertaa ravelia pitkin ja siellä oli niin kaunista. Kapea tie, jota reunustaa korkeat jo kellastuneet lehtipuut, joiden latvoihin aurinko paistoi tosi kauniisti! Lenkin jälkeen kävin suihkussa ja odottelin rotarykokoukseen lähtöä.

Rotarykokouksen aluksi mun piti taas pitää pieni puheenvuoro, jossa kerroin tällä kertaa mun kuluneesta viikosta. Kerroin mm. ensimmäistä kertaa siitä, miten tuntemukset menee ihan vuoristorataa, että tälläkin viikolla on ollu muutama "huonompi" päivä ja niitten lisäksi muutama normikiva päivä. Ja sen mun jutun jälkeen JM sitten ihan huolissaan multa kysyi, että onko jotain tapahtunut tai onko sulla ollut joka erityinen syy, että oot ikävöinyt kotiin niin paljon, kun mää en oo mitään huomannut. Ja sit se sano, että ehkä mun tän viikon ikävöinnyt on johtunut siitäkin, että oon mennyt illalla niin aikasin omaan huoneeseen enkä oo esimerkiksi hengaillut ja pelannut yms. niin paljoa Joranin kaa iltaisin. Eikä olla myöskään jatkettu enää päivän kysymys -kyselyä. Ehkä JM on ihan oikeassa, koska aina kun on paljon tekemistä, ei oo aikaa kaivata kotiin. Toisaalta luulen, että tän viikon koti-ikävöinnit on johtunut myös vähän siitä, että alan olla nyt jo tottunut tähän mun elämään täällä Belgiassa; se pieni alkuhuuma on kadonnut ja oon alkanut huomata nyt myös niitä ärsyttäviä puolia tässä täkäläisessä elämässä. Mutta se on normaalia!

Rotarykokouksessa oli jälleen tosi kivaa ja erityisesti aihe oli kiinnostava (POLIO, josta piirin kuvernööri oli kertomassa)ja olin ylpeä itsestäni, kun pysyin ensimmäistä kertaa kunnolla kärryillä kokouksen aiheesta, jos ei oteta huomioon viime viikkoista Lolan powerpoint-esitystä Mexicosta. Meidän klubin pressa muuten sano mun puheenvuoron jälkeen, että "Merci Minna, ca ira mieux chaque fois!" eli "Kiitos Minna, joka kertaa sujuu paremmin!". Eli siis jotain kehitystä mun ranskantaidoissa on varmaan jo tapahtunut. :)

le 6 octobre

Nyt on kyllä pakko sanoa, että jos eilen ei ollut mun aamu, niin tänään oli mun koko päivä! Oon nimittäin ollut niin onnellinen koko päivän. (Huomaatte varmaan miten mun tunteet menee ihan vuoristorataa koko ajan..)

Aamulla sain taas herätä ja syödä aamupalaa ihan rauhassa yksikseen ja varttia vaille yhdeksän lähdin rauhassa kävelemään postille noutaakseni Suomesta tulleen paketin. Postissa oli kuitenkin niin paljon porukkaa, etten ehtinyt odottaa omaan vuoroa vaan piti kiirehtiä jo kouluun. Koulua oli taas ne keskiviikolle ominaiset vaivaiset 3 tuntia ja viis yli kaksitoista koulupäivä sitten jo päättyikin.

Kävelin Isan koululle ja ootellessa Isaa autoin sitä tulkkaamalla sellasenne Kambodzalaiselle naiselle sen tyttären huomisesta urheilupäivästä, jonne sen naisen pitäis valmistella picknick-eväät tytölleen. Se nainen ei puhu ranskaa, mutta ei se kyllä oikeestaan puhunut englantiakaan kovin hyvin, joten täytyy vain toivoa, että se ymmärsi mitä sille selitin.

Sieltä koululta ajettiin isovanhemmille lounaalla (lättyjä nam) ja pelailtiin Tomin ja papie JM2:sen kanssa futista. Hävisin niille varmaan 7-3.. nyyhkis :D Ja papie muuten oli ihan hämmästynyt mun futistaidoista, vaikkei ne kyllä mitkään kovin hyvät ees oo. :D

Sitten käytiin Isan kanssa mutka kotona ja sieltä suunnattin postin kautta (Äiti lähetti mun upouuden kameran, jonka siis sais takuun ansiosta sen ihan aluksi täällä rikki menneen kameran tilalle. Muistatte varmaan, kun kerroin siitä zoomiongelmasta..) Marcheen ostoksille. Ja löysin vaikka mitä. Itelle huivin ja Niken urheiluteepaidan, Nooralle (veljen lapsi) synttäri- ja joululahjan ja Oskarille (veljen lapsi ja kummipoika<3) joululahjan. Katariinalle (veljen kolmas lapsi) oon löytänyt jo aiemmin joululahjan, joten nyt on siis kaikki lahjat niille hommattu! :) Marchesta ajeltiin isovanhemmille Tomia hakemaan ja sitten suunnattiin kotiin.

Kotona leivoin suklaapiirakan ja sitten suuntasin juoksulenkille, koska tänäänkin oli niin kiva ilma. +19 astetta varjossa ja puolipilvistä. Juoksulenkin jälkeen tein lihaksia, luin huomiseen labon kokeeseen ja söin illasta, joka oli muuten lohta.. Je l'adore! Illallisen jälkeen yllätysyllätys tiskailin Joranin kans ja nyt pitäis vielä jaksaa lueskella vähän huomisiin labon ja enkun kokeisiin.

Tänään on ollut siis super hyvä päivä ja oon ollut très très heureuse koko ajan! Ja musta on tuntunut (ja tuntuu päivä päivältä enemmän) siltä, niinku tää famille d'accueil ois oikeesti ihan mun oma perhe. (Tottakai OMA perhe on aina OMA perhe.) Viihdyn niin hyvin täällä ja tykkään aina vaan enemmän näistä mun perheeläisistä. Nyt jo surettaa tammikuun alussa koittava perheenvaihto. Mutta ei sais kyllä vielä miettiä sitä vaan nyt täytyy ottaa kaikki ilo irti tästä huipusta perheestä!

Loppuun vielä äitin lahettämän pikkuprinssi kortin teksti: "On ne voit bien qu'avec le coeur. L'essentiel est invisible pour les yeux."

le 5 octobre

Tänään ei ollut mun aamu. Tuli taas niin ikävä kotiin aamulla, joten olin aika hiljasta poikaa (vaikka tyttö oonki) aamiaisella. Sitten lähdin kävelemään kouluun Joranin kanssa ja kohta Isa tulee autolla perästä ja huikkaa, että Minna unohtuko sulla jotain. Ja unohtuhan mulla, jätin nimittäin liikuntavaatekassin vahingossa kotiin ja pilasin näin Isan ja Tomin suunnitelman mennä myös kävelemällä kouluun. No ei Isa kyllä siitä yhtään vihanen ollut.

Koulussa paha mieli kuitenkin hälveni ja mulla ei ollut kuin aamun viis tuntia, ruokailu ja sit lähdettiinkin teatteriesitykseen. Se esitys oli Albert Camusin kirjasta La Chute (suomenkielisen version nimi on Putoaminen) tehty samanniminen näytelmä. Jo sinne esitykseen meno oli kyllä aika hauska kokemus. Nimittäin melkeen koko meidän lukio eli luokat 4,5 ja 6 ahtautu samaan normaali kokoseen pussiin. Ei ollut mikään miellyttävin bussimatka, vaikkei se kestänytkään ku 10 minuuttia. Suomessa meidän koulu ois vuokrannu tommosen ihmismäärän kuskaamiseen vähintäänkin 2 bussia. Mutta Suomi on Suomi ja Belgia on Belgia. Ja sit tultiin sieltä esityksestä vähän ennen neljää ja meidän piti odottaa koulunpihalla tasan vartin yli neljään, että kello soi ja saatiin sitten vasta lähtä kotiin. Hohhoijjaa.. Päivittelin mun kavereillekki, että jos nyt oltais Suomessa niin kaikki vaan lähtis kotiin ja pas de problème, mutta täällä täyty odottaa ne säälittävät 15 minuuttia. Tuli ihan sellanen olo niinku ois eka luokalla. Rakastan sitä, että Suomen koulussa ollaan paljon itsenäisempiä, ei oo tiukkoja sääntöjä ja saa ottaa itse enemmän vastuuta!

Koulun jälkeen kirjotin puhtaaksi enkun tunnin muistiinpanot ja muuta läksyä ei sitten ollutkaan, joten mulla oli aikaa jutella vähän aikaa äiskän <3 kanssa facebookissa. Sitten lähdin pitkästä aikaa kuntosalille ja ostin uuden kuukausikortin. Ja nyt sain tälläsen hienon kortin, josta kuva alla, johon aina vaan ladataan lisää aikaa, sitten kun edellinen kuukausi loppuu. Täällä ei nimittäin oo Teknopalatsin sormenjälkitunnistusta..



Kuntosalireissun jälkeen en tehnyt muuta kuin söin illalista, tiskasin, kävin suihkussa etc. Elis siis tällasta menoa tänään täällä päin! Ja huomenna on muuten keskiviiikko <3

PS. Rikastuin tänään 235 egellä, kun mun klubi makso mulle kaks kuukausirahaa ja sellasten koulujuttujen maksun.

le 4 octobre

Tänään on siis maanantai, niin kuin kuvasta näkyy ja niin kuin jokainen toivottavasti tietää. :D Ja oli kyllä oikeen normi maanantaipäivä. Olin koulussa puoli yhdeksästä kakskytviisyli kolmeen ja sitten lampsin kotiin musiikkia kuunnellen. Sain olla vähän aikaa yksin kotona, ennen kuin Joran tuli ja sitten tuli Isa ja Tomkin. Meillä on tapana, että heti koulun jälkeen kaikki tekee läksynsä keittiön pöydän ääressä (Isa tekee työjuttuja) ja kuunnellaan samalla musiikkia. Ja niin tehtiin tänäänkin. Ja näytin Isalle tänään saadut kokeet ja tulin niin onnelliseksi, koska Isa oli muhun supertyytyväinen, vaikka ite en yhtään tyytyväinen ollutkaan. Niistä vaikeista bilsan ja kemman kokeista, joissa loppu aikakin kesken sain 13,5/20 (bilsa) ja 18/25 (kemma) pistettä. Sain myös enkun kokeen, josta tuli 14/15 ja enkun aineen 28,5/30 pojoo. Ja Isa ei suostunut niitä allekirjottamaan, koska se halus, että näytetään ne JM:llekkin ja että se sitten allekirjoittaa.

Keittiönpöytäläksyjen (keksin uusia yhdyssanoja suomen kieleen) jälkeen menin omaan huoneeseen tekemään vielä yhtä enkun läksyä, koska tarvin siihen internettiä. Mun piti nimittäin valmistella huomiselle enkun tunnille pieni juttu suomen koulusysteemistä.

Sitten menin alas pelaamaan pöytäfutista Joranin, Tomin ja Alouis-serkun kans. Alan vähitellen oppia ja sain jopa tehtyä maaleja! ;) Futismatsin jälkeen katselin JM:n kanssa jotain ajankohtaisohjelmaa tästä Belgian hankalasta poliittisesta tilanteesta (mielenkiintoista, tu es d'accord?) ja sen jälkeen syötiin illallista. En oo muuten syönyt täällä vielä kertaakaan pahaa ruokaa, kiitos Isan loistavien kokkaustaitojen. Tykkään kyllä yleensäkin kaikista ruoista ja lisäksi oon aina niin nälkäinen illallisen koittaessa, että mulle maistuu mikä tahansa ruoka. Täällä nimittäin syödään vaan aamupala, lounas ja illallinen. Ja lounaan ja illallisen välissä on joku kuus tuntia yleensä niin ei oo varmaan ihmekään, jos tulee nälkä. Isa muuten kertoo aina kaikille tyytyväisenä, että Minna tykkää kaikista mahdollisista ruoista mitä mää teen, että mulle on niin helppoa, kun se ei ikinä nirsoile! :D

Illallisen jälkeen tiskasin astiat, kävin suihkussa ja nyt kohta alan faire dodo.

le 3 octobre

Tänään on ollut ihanan tavallinen sunnuntai! Aamulla heräsin jo kahdeksalta, mikä johtui varmaan siitä, että eilen illalla nukahdin jo kymmenen jälkeen. Loikoilin tunnin sängyssä vähän dataillen ja haaveillen ja sitten menin alas katsomaan lastenohjelmia Tomin kans. Kohta Isa ja JM:kin tulivat alas ja syötiin aamiaista yhdessä. Rakastan sitä, että me juodaan aina sunnuntai-aamuisin kuumaa kaakaota!

Aamupalan jälkeen me lähdettiin JM:n ja papie JM2:sen kanssa Ravelille pyörälenkille ja pyöräiltiin Havelangeen asti eli lenkille tuli mittaa reilut kolkyt kilsaa. Oli aivan ihana sää, aurinko paistoi ja 20 astetta lämmintä ja mää tietenki vahingossa olin ihan ylipukeutunut, koska ei Suomessa koskaan tähän aikaan oo kahtakymmenta astetta, joten tuli vähän kuuma. Ja oli muutenki jostain syystä paljon rankempaa tänään polkea kuin tavallisesti enkä tiedä mistä se johtui. De toute facon, urheilu on aina ihanaa ja niin se oli tänäänkin.

Pyörälenkin jälkeen kävin suihkussa ja sitten yhden aikaan syötiin lounasta TERASSILLA. Lounaan jälkeen nautin auringosta terassilla ranskan kielioppia päntäten ja sitten menin omaan huoneeseen juttelemaaan facebookiin Riikan ja Annan <3 kanssa.

Sit menin alas hengailemaan vähäksi aikaa Isan, JM:n ja Tomin kanssa, koska ajattelin, että on epäkohteliasta olla koko aikaa omassa huoneessa. Ja JM kertoi, että se oli lähettänyt niille mun kahdelle muulle hostperheelle kutsun tulla meille syömään ja tutustumaan muhun ens viikon sunnuntaina! Kiva idis, ei voi muuta sanoa.. :)

Sit menin taas omaan huoneeseen ja tällä kertaa opiskelin enkkua, luin brysselin matkaopaskirjaa ja torkuin sunnuntaiväsymystä. Ja sit (sit on mun uusin lempparisana) menin taas alas ja katseltiin Isan, JM:n ja Tomin kanssa kaikkia niitten kuvia läppäriltä ja vitsi niillä oli ihania kuvia Etelä-Ranskasta! Sinne täytyis kyllä päästä kesällä. Ja JM näytti myös kuvia Lontoosta, mun tulevaan Lontoon matkaa varten. Katottiin myös yhessä telkkarista sellasta ohjelmaa, jossa siihen osallistuvien piti yrittää arvata tuotteiden hintoja yms. sekoa.

Illalliseksi syötiin tällä kertaa vaan leipää (Sellasta ihanaa vaaleta leipää, jossa on oliivin palasia. Se on ihanaa, vaikken yleensä ookkaan mikään suurin oliivien ystävä..), juustoja ja juotiin tomaattimehua. Alan muuten melkeen jo tykkäämään tomaattimehusta. Ja illallisella Isa sanoi mulle, että en saa yksin ollessa avata koskaa ovea kenellekään, jos siellä ei oo se, JM, papie tai joku muu tuttu, jonka äänen tunnistan varmasti sieltä puhelimesta. Nimittäin ihan vasta niitten tutuille oli käynyt silleen, että se mies oli lähtenyt töihin ja sit yheksältä aamulla sellaset miehet oli koputtanut oveen ja sen vaimo oli mennyt avaan ja ne oli tunkenut sisään ja vaatinut rahaa.. Ja ne rahanvaatija miehet oli siis tiennyt oikeen hyvin, että se mies oli jo lähtenyt töihin.

Illallisen jälkeen tiskailin JM:n kanssa astioita ja se kerto mulle kaikista uutisista, joita sattu sillä hetkellä tulemaan telkkarista. Ja puhuttiin myös lotosta, että se on niin hullua, että esim. joku duunari oli lotonnut 1000 euron edestä voittaakseen sen nyt olevan jättipotin joka on jo yli 100 miljoonaa euroa. Ihmiset on vähän idiootteja. Tuokaan duunari ei tuu takuulla saamaan tota jättipottia. Sitten katselin vielä vähän telkkaria ennen kuin tuli kirjottelemaan tätä juttua. Jotta te ette aivan kyllästyisi näihin pelkkiin tekstipostauksiin niin laitan teille sunnuntai-illan kunniaksi kauniin peilinkauttaposen kunnon wnb muotibloggarin mukaan. Jos vaatemerkit ja vaatteiden ostopaikat kiinnostaaa, ei muuta kuin kommenttia boksiin niin kerron mielellään! ;) Voilà!



PS. Noissa vaatteissa istuskelin tänään terassilla eikä ollut yhtään kylmä!

le 2 octobre

Aaah, ihanaa kun on viikonloppu! Nukuin tänä aamuna pitkään ja nousin sängystä vasta varttia vaille 10. Söin aamupalaa, pelasin Tomin kanssa, autoin Isaa, suomensin koulumonisteista, joita en oo ymmärtänyt ja järkkäilin mun huonetta.

Sit mentiin lounaalle Geoffreyn boulangerieen ja sillä reissulla menikin sitten monta tuntia. JM:n vanhemmatkin sattuivat sinne samaan aikaan ja suunniteltiin ensi viikon perjantain ruokaa, koska me mennään sillon niille illalliselle. Leikin taas tosi paljon Lorenzin kanssa ja se on ihan mun bestis. Se haluaa aina tulla mun syliin ja se on ihan tajuttoman suloinen! Sieltä boulangeriesta mentiin viiniostoksille Aldiin ja kotiin tullessa mulle selvis, että toinen niistä alimman kerroksen huoneista on viinikellari! :D

Sit lepäilin, datailin (miks kukaan ei ollut sillon facebookisssa?), kuuntelin musiikkia ja tein läksyjä mun huoneessa. Sitten me mentiin tonne meidän ylimmän kerroksen terassille jacuzziin JM:n ja Tomin kanssa. En ollut ikinä ennen vielä siinä käynyt ja voin kertoa, että se oli ihana! Siellä on paljon sellasia erilaisia hierovia juttuja ja toisessa laidassa voi istua ja toisessa laidassa on sellanen "makuupaikka". Leikittiin siellä jacuzzissa sellasta leikkiä, että jonkun piti aina miettiä jotain eläintä, asiaa tai henkilöä ja muut yritti sitten selvittää sitä kysymällä kysymyksiä joihin pysty vastata vaan sanomalla joo tai ei.

Sen jälkeen rakentelin Tomin kanssa legoilla ja sit kello olikin jo niin paljon, toisin sanoen puol kahdeksan, että JM ja Isa lähti niitten kaverin juhliin ja mää jäin Tomin kanssa kotiin. Syötiin illallista, papie ja mamie tuli piipahtamaan ja sit katottiin aitoa alkuperäistä Peppi "Fifi" Pitkätossu elokuvaa, mutta ranskaksi dubattuna. En muistanutkaan miten ihana se peppivideo on. Tuli kunnon nostalgiset fiilikset, kun katto sitä ja muisti kaikki tapahtumat ulkoa. Täytyy kyllä silti sanoa, että tykkään enemmän siitä ruotsiksi puhuttuna suomenkielisillä teksteillä! Mutta huomasin myös, että ymmärsin melkeen kaiken mitä ne puhu, vaikka se olikin ranskaksi dubattu. Oli aika siistiä! :D

Sit oli vuorossa mission impossible eli Tomin nukkumaan laittaminen. Voitte vaan kuvitella millasta on yrittää saada kuusvuotias pikkupoika nukkumaan, jos tällä pienellä herralla sattuu olemaan vähän liikaa energiaa ja se haluaa näyttää just ennen nukkumaanmenoa kaikki mahdolliset jutut sulle ja sit se haluaa myös soittaa vanhemmille ja kysyä millon ne tulee ja sit vanhemmat ei vastaa ja sit se haluaa lähettää äitille tekstiviestin ja kysyä voiko äiti tulla antamaan pusun kun palaa juhlista... Ja sit mun piti luvata sille, että en mee enää alakertaan vaan pysyn sen kaa täällä meidän kerroksessa ja että meen myös nukkumaan heti. (Valehtelin, pakko myöntää..) Okei, oikeesti se ei ees ollut nois vaikeeta vaan Tom oli nukahtanut jo 20 minuutin päästä siitä kun sille viimesen kerran sanoin hyvää yötä! :) Nyt on tällanen ihana rauhallinen hetki ja voin vaan dataa vähän aikaa rauhassa ennen kuin alan nukkumaan. Bonne nuit teille kuitenkin jo nyt!

PS. Toi papie JM2 on niin sulonen, koska se toi eilen mulle kaks jotain sen työpaikan (jossa se työskenteli ennen eläkkeelle jääntiä) historiikkia, että mää voin tutkia niitä ja saada vähän enemmän selvää millanen se sen työpaikka oikeen oli. :) Se nimittäin sillon kerran pyörälenkillä näytti mulle sen sen entisen työpaikan ja selitti, että se on tosi iso firma ja että siellä valmistetaan kaikkia erilaisia rakenteita, lamppupylväitä etc.

le 1 octobre

Niinkuin äiti oli kommentoinut eiliseen (toissapäiväiseen) postaukseen, niin sateen jälkeen todellakin paistaa aina aurinko. Huomasin nimittäin heti ton postauksen kirjottamisen jälkeen mailistani, että pääsen sittenkin Lontooseen rotarymatkalle novembren aluksi, koska jotkut tyypit oli perunut matkansa ja Daniela (toinen vaihtari Cineyssä) pääsee myös! Jippii!

Ja sitten tähän päivään (eiliseen). Ensiksi ihan pakko kertoa, että näin viime yönä niin hassua UNTA. Siinä unessa äiti lähetti mulle tällasen tekstarin: "Hei Minna. Sinun tililläsi ei ole tällä hetkellä kovin paljon rahaa, mutta pärjäät kyllä niillä vähän aikaa. Köyhä töissä käyvä opiskelija siskosi Riikka nimittäin lainasi sinulta rahaa, mutta maksaa kyllä korkojen kanssa takaisin. Älä siis ihmettele, mihin rahasi ovat kadonneet.." Arvatkaa vaan naurattiko mulla aamulla! :D

Koulussa oli ihan kivaa. Puoli yhdeksästä 25 yli kolmeen aineina enkkua (koe), ranskaa, enkkua, fysiikkaa (koe), liikuntaa, bilsaa ja ranskaa. Koulun jälkeen suuntasin kaupungille ja kävin ostamassa puuttuvia koulutarvikkeita ja satuin löytämään myös joululahjan Katariinalle (veljen lapsi). Sit kävelin kotiin ja taas oli lukko-ongelma. Sain nimittäin eilen illalla uuteen lukkoon avaimen ja tänään yritin sitten avata lukkoa varmasti ainakin 10 minuutin ajan, mutta avain vai pyöri lukossa. (Myöhemmin illalla selvisi, että olin yrittänyt tunkea avaimen aivan liian syvälle ja nyt oon ihan professionel ton lukon avaamisessa :DD.) Menin sitten terassille tekeen läksyjä ja lähetin Isalle viesti ja kohta se jo tulikin mut päästämään sisälle. Kotona tein siis läksyjä. Yritin muun muassa suomentaa hermoista kertovaa bilsan monistetta, mutta mun sanakirjasta ei löytynyt melkeen mitään sanoja, joten se oli ihan impossible. Sitten datailin ja odottelin rotarykokoukseen lähtöä.

Rotarykokoukseen lähdettiin JM:n kanssa puol kahdeksan aikaan ja tällä kertaa siellä oli ohjelmassa Danielan viirin luovutus ja Lolan esitys vaihto-vuodestaan Mexicossa.



Mun ja Danielan piti myös pitää lyhyet puheenvuorot ja kertoa jotakin mitä haluttiin. Mää kerroin vähän koulusta ja viime viikonloppuisesta Pariisin matkasta ja Daniela kertoi rotexien kanssa tehdystä melontaretkestä. Rotarykokouksessa oli taas tosi kivaa ja ruoka oli hyvää! ;) Ja oli muuten ensimmäinen kerta, kun näin Danielaa ja puhuttiin ainoastaan ranskaa. Huomasin sen muuten vasta äsken..

Eli siis kaikki hyvin täällä päässä, miten siellä?