Sieltä mentiin Le pavillon chinoisiin:
Ja sitten vihdoin reissun päätarkoitukseen eli Les serres royales de Laeken:
Kyseessä oli siis tollaset kunkaalliset puutarhat, jotka on avoilla yleisölle vain kerran vuodessa huhti-toukokuussa ja ne oli kyllä vierailemisen arvoset. Ihan mieletöntä kukkaloistoa (mummille terkkuja)! Oon niin mummo, mutta tykkään kukista ihan sairaana ja siellä niitä olikin sitten joka lähtöön ja kaiken mahdollisen värisiä ja kokosia jne.
Kotiin lähdettiin ajeleen kolmen aikoihin ja saatiinkin tohon 90 kilometriin kulumaan 2 tuntia Brysselin perjantai-ruuhkista johtuen. Kulutin ajan autossa sitten nukkuen ja voimia keräillen, koska nyt illalla kahdeksalta mulla ois tarkotus mennä juokseen Dinantin La corrida eli 10 kilsaa. En kyllä yhtään tiijä mitä siitäkin tulee, koska ei oo tullu pariin viikkoon oikeen juostua ja jalat on vieläkin vähän väsyneet kaikesta Italiassa kävelystä johtuen. Saapa nähdä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti