le 5 juillet

Mikä päivä! Heräsin Isan ja JM:n yläkerrassa huippumukavan illan jälkeen jo vartin yli kuus, koska mun piti ottaa juna kohti Brysseliä jo seitsemältä. Ja miettikää: JM, Isa, Joran ja Tom kaikki heräs jo vartin yli kuus ihan vaan pystyäkseen syödä viimeistä kertaa aamupalaa mun seurassa! Arvatkaa olinko otettu. Ja sitä paitsi, JM kävi hakemassa aamupalaksi Geoffreyltä tuoreita pains au chocolat ja Isa teki niiin hyvää kaakaota ja tuorepuristettua appelsiinimehua, nam!

Seitsemältä otin sit junan Bruxelles Centralia kohti, jonne saavuin puoli yhdeksän aikoihin. Kaikkien oottelujen yms. jälkeen lentokentälle päädyin varttia yli yhdeksän ja ehdin sitten viettää 45 minuuttia Danielan ja sen host-siskon, -äitin ja -isän kanssa ja avata kyynelkanavia ja treenata torstaita varten.



Danielan lähdettyä suuntasin sit Brysselin keskustaan, jossa näin Linneaa ja hengailin puoli kolmeen asti.





Cineyssä olin takasin neljän aikaan ja menin sit taas Isalle ja JM:lle. Hengailin Isan, JM:n ja Tomin kanssa ja sain niiltä maailman ihanimpia muistoja. Isa oli tehnyt mun scrapbookiin yhden sivun musta ja kirjottanu aivan ihanan tekstin, jota lukiessa aloin melkeen parkumaan. Sain myös pienen lahjan: iloisen värikkään toilettipussin ja Joranilta ja Tomilta kortit + kaks tomin doudoua mun rotarytakkiin. Tomin kortissa luki: "Heippa mun suomalainen isosisko. Kiitos, että leikit mun kanssa koko ajan. Paljon isoja pusuja, Tom. " ja Joranin kortissa: Minna :) Mää oon viettänyt sun kaa 4 ihan mahtavaa kuukautta. Sää on ihan ennennäkemätön tyttö ja toivon, että nähdään taas pian. (Skype) Sää oot ollu mulle suomalainen isosisko, jota mulla ei oo vielä ikinä olllut. Kiitos kaikesta. Pusuja (Bisous), Joran. Ai että onko mulla ihania belgialaisia pikkuveljiä niin on! Sitten lähdettiin tekemään pieni kierros keskustassa ja Delhaizella ostamassa tuliaissuklaita ja sit palattiin taas JM:lle ja Isalle, jonne Jorankin oli palannut ihan mua varten äitinsä luota.



(Ennen kyyneleitä ^^)

Ja sitten oli jäähyväisten aika ja arvatkaa kuka alko itkemään niin paljon. Vannotettiin sitten, että meidän pitää skypettää ainakin kerran kuukaudessa ja oikeesti pysyä yhteydessä. Sit JM lähtikin viemään mut sen maailman hienoimmalla motskarilla takas Durnaliin ja sain sitten vuodattaa kyyyneleitä kaikessa rauhassa kypärän suojissa Belgian maaseudulla ajellessa. Ja jatkaa niitten vuodattamista vielä JM:t hyvästellessäkin. Ja silläkin tais olla aika rankkaa, koska se laitto kypärän nopeasti takas päähän ja lähti ajamaan takas Cineyyn.

Kotona aloin sit pakkailla matkalaukkua samalla itkien ja musiikkia kuunnellen ja seitsemän aikoihin lähdettiin ravintolaan Cineyyn. Ja olin niin hauska, kun oltiin syöty ja istuskeltiin pöydässä niin huomasin, että Isa ja Tom käveli sen ravintolan ohi. Mää sitten täysiä juoksin terassille huutamaan moikat niille ja ne tuli sit vaihtaan pari sanaa mun kanssa. Ja Isa kerto mulle, että mun lähdettyä se oli mennyt yksin istumaan niitten kattoterassille ja itkemään ja se reppana ei ollut edes saattanut illallista syömään.. Itse asiassa pyysin niitäkin tulemaan torstaina lentokentälle, mutta Isa sano, että ne tuu, koska se olis sille liian rankkaa.

Ravintolareissun jälkeen kotona oon sit pakkaillu ja sain kaiken mahtumaan mun laukkuun! Arvatkaa oonko onnellinen. Toivottavasti vaan ei ois kauheesti liikakiloja..