le 7 juillet

Seitsemäs heinäkuuta koitti sitten vihdoin se päivä, jota oli niin kauan odottanut ja pelännyt ja miettinyt ja haaveillut. Heräsin jo 5.45, koska halusin käydä ennen lentokentälle lähtöä suihkussa ja suihkuilun & kimpsujen keräämisen jälkeen sullouduttiin sit väsyneinä autoon Véron, Axelin ja Justinen kaa ja lähdettiin ajelemaan kohti Zaventemia & Brysseliä. Brysseliin saavuttiin kivasti etuajassa jo seitsemän jälkeen ja lähtöselvityksen jälkeen meillä olikin sit hyvin aikaa istua lentokentän (ylihintaisessa) kahvilassa ja nauttia croissanteista & pains au chocolateista. Mun laukulla oli muuten vaan 2 kg ylipainoa enkä joutunut maksaan mitään mun lonkkarista! Aamupalaa syödessä tunnelma oli vielä oikeen korkealla ja tuli taas naurettua niin paljon Axelin idiooteille jutuille ja muisteltua kaikkia huippuhetkiä niiden kaa.





Yhdeksältä mun sitten piti suunnata lentokentän toiselle (matkaan lähtevien) puolelle ja voihan itku, miten mää vihaankaan noita jäähyväisiä. Oli kyllä paljon rankempaa heittää heipat Belgiasta lähtiessä kuin Suomi vuodeksi jättäessä.. Enkä mää näyttänyt olevan ainut jolle se oli rankkaa ainakaan host-perheeläisten itkevistä naamoista päätellen.. Heippojen heittämisen jälkeen suuntasin sitten kyyneliä vuodattaen kohti turvatarkastusta (jossa multa otettiin pois mun kaks ihanaa speculoos crunchy -purkkia :/) ja lähtöporttia. Kello 9.50 irtos Blue 1:n lentokone Belgian maaperältä ja siihen loppui mun MIELETTÖMÄN MAHTAVA vaihto-vuosi!

Nyt tahtoisinkin kiittää teitä kaikki rakkaat lukijat, jotka ootte jaksaneet lukea mun blogia ja samalla elää yhdessä mun kanssa tätä uskomatonta vuotta. Teitä, jotka ootte itkeneet, nauraneet ja myötäeläneet mun tunteita ja näin ollen saaneet realistisen käsityksen siitä, mitä se vaihto-oppilasvuosi oikein onkaan niin kaikkine huippuhetkineen kuin ongelmineenkin. Teitä, jotka ootte aina silloin tällön mulle kivoja, mieltä lämmittäviä kommentteja lähetelleet. Ja teitä, joita ilman en ois jaksanut joka päivä tätä mun nettipäiväkirjaa kirjotella. MERCI!

Nyt on aika laittaa bloginpito historiaan ja re-aloittaa tää Suomi-elämä, joka onkin itse asiassa alkanut jo pikkuhiljaa ihan kivasti sujua. Toivottavasti tästä blogista on ollut iloa teille näitten viimesten kymmenen ja puolen kuukauden aikana.

Salut et gros bisous à vous tous!