Le week-end

le 11 décembre

Lauantai oli kyllä aika koominen päivä. Heräsin tosiaan seittemältä, otin junan Brysseliä kohti kahdeksalta ja Bruxelles-central-asemalle saavuin vähän ennen puolta kymmentä. Oltiin sovittu vaihtareiden kanssa facebooksivustolla joskus kauan aikaa sitten, että nähdään siellä kymmenen jälkeen, joten menin ensiksi asemalla juomaan kupin kaakaota muita ootellessa. Kymmenen jälkeen lähdin kierteleen siellä asemalla, mutta en nähnyt ketään muuta vaihtaria. Oottelin melkeen yhteentoista, mutta en törmännyt kehenkään. Aattelin sitten, että perskatti, ku kerran oon tullut tänne Brysseliin, niin täällä aijon nyt tän päivän viettääkin sitten vaikka yksin. Hengailin sitten siellä Brysselissä yksin puoli neljään asti, kunnes otin junan takaisin Cineytä kohti. Ja oikeestaan oli ihan sairaan mukavaa olla ihan yksin (johtuu varmaan tästä INFJ-luonteesta ;)) vaan ja kuljeskella yksin Brysselin jouluisia katuja.



Käveleskelin Grand Placen ympäristössä,



löysin diabeetikoiden suklaapuodin, kiertelin pikkuputiikkeja,



kävin syömässä Mäkkärissä (ja törmäsin siellä sellaseen Pohjois-Saksasta kotoisin olevaan 74-vuotiaaseen mummeliin, joka rupes mulle siinä jonottaessa jutteleen ja se kerkes kertoa mulle melkeen koko elämäntarinansa ja oli kyllä niin herttanen tyyppi), eksyin ekaa kertaa Rue Neuvelle ja kiertelin siellä kaikkia ihania kauppoja (nyt tiedän minne suunnata jos on tarvis lähteä vaateostoksille!), kuulin kolme kertaa suomenkieltä puhuttavan!, ostin kahdet uudet housut ja t-paidan, kuuntelin katusoittajia jne.



Päivä oli oikeen kiva ja kotimatkalla junassa sain vielä opiskeltua kemiaakin. Kotona Facebookissa meidän päivä Brysselissä -sivulla käydessäni huomasinkin, että muut vaihtarit oli vaihtanut tapaamisajan viime viikolla yhteen iltapäivällä, joten ei ihme, etten aamulla muita vaihtareita asemalla tavannutkaan.. :DD

Illalla meillä oli meidän rotaryklubin järjestämä soirée champagne, jonne meidän vaihtarit passitetiin töihin. ;) Oikeesti meidän ei kyllä tarvinu tehä muuta ku kiertää myymässä vähän aikaa suklaita ja arpoja sekä tarjoilla välillä vähän siellä baarissa. Sen illan aikana oli vaan illallinen (sairaan hyvää ruokaa ja jälkkäriks kaikkia erilaisia suklaamousseja <3) ja yöllä pysty jäädä vielä tanssimaan, jos halusi. Oisittepa nähnyt miten ne meidän rotaryklubin herrat pisti jalalla koreasti oikeen vauhtiin päästessään. ;) Ja siellä myytiin siis Ranskasta haettuja champagnepulloja ja kaikki sen illan aikana saatu tuotto laitetaan hyväntekeväisyyteen (esim. Cineyn lastenkodin hyväksi). Illan tapahtumapaikkana toimi meidän rotaryklubin Thierryn omistama ISO, vanha ferme, joka oli kyllä melkeen kuin linna! Siellä meni tosiaan aika myöhään (tultiin kotiin puoli neljältä :D), joten en illalla enää jaksanut kirjottaa blogiin.

le 12 décembre

Tänään tein Belgiassa olon aikaisen nukkumisennätyksen! Heräsin vasta vartin yli 11. :O Aamuapäivällä ennen lounasta en tehnyt muuta kuin kävin Isan ja JM:n kanssa kaupassa ostamassa piparitaikinatarvikkeita sekä opiskelin kemiaa. Lounaan jälkeen tiskailin astioita sekä leivoin piparitaikinan huomista varten. Mua jännitti kyllä ihan sikana, että saankohan sitä ollenkaan onnistumaan, koska se oli kai mun eka kerta, kun tein ite taikinan ja en ollu varma, että löysinkö sopivia aineksia edes. Lopputulos oli kyllä ihan piparitaikinan makuinen (kyllä, maiston tottakai taikinaa ja maistatin Lucasilla, joka rakastui myös siihen taikinaan!) ja näköinen, joten eiköhän siitä ihan kivan piparitalon saa aikaan! Sen jälkeen hengailin mun huoneessa kahden maailman söpöimmän pikkuherran (Tomin ja Lucasin) kanssa ja yritin lukea vähän kemiaa niitten riehuessa.





Viiden aikaan lähdettiin Durbuy:yn, Belgian pienimpään kaupunkiin joulumarkkinoille, jonne myös Jean-Michel ja Sophien (Lucasin vanhemmat) tuli. Nuo Durbuyn markkinat pesi kyllä Brysselin vastaavat mennen tullen ja siellä kuulemma käykin ihmisiä Alankomaista, Saksasta, Ranskasta ja Luxembourgista asti. Siellä oli ihan sikana ihmisiä ja paljon erilaisia kojuja ja jouluvaloja ja ihana jouluinen tunnelma! Kierreltiin Durbuyn markkinoita ja pieniä katuja puoli kahdeksaan asti, jonka jälkeen ajeltiin takaisin kotiin. Nähtiin muutin kotimatkalla villisikoja tien poskessa.

Ja ainiin, viikonlopun surullisin uutinen: Täällä on satanut vettä koko viikonlopun ja lumihangista ei oo enää tietoakaan! Hyvästi valkoinen joulu!