Torstai-aamuna André ja Madlene (mun tulevat host-isovanhemmat) tuli hakemaan mut kyytiin varttia vaille yhdeksän ja matka Hollantiin lintubongarireissulle sai alkaa. Ajeltiin Zeelandiin, jossa meidän seuraan liittyi Emil sekä luonnontieteiden opettaja pariskunta Jean ja Beatrice. Torstaina Hollanti näytti oikeen parhaat kasvonsa. Tuulta oli monta kymmentä metriä sekunnissa, välillä vähän sataa ripsi ja oli KYLMÄ! Joten ensimmäisenä päivänä tuli siis bongaroitua niitä lintuja aika paljon autosta käsin. Yhdesti pysähdyttäessä André ei saanut auton ovea auki, koska tuuli niin kovasti. :O Illalla sitten ajettiin campingille, josta meidän joukolle oli varattuna kolme mökkiä ja siellä meidän seuraan liittyi vielä Jean (eläkkeellä oleva lääkäri), Michelle (eläkkeellä oleva mantsan ope) sekä Michellen mies Roland (eläkkeellä oleva eläinlääkäri, joka oli kyllä tehnyt uransa lääketeollisuuden parissa). Illalla illallistaessa oli aika hauska huomata istuvansa keskellä flanellipaitaisia lintubongari eläkeläisiä/tänä vuonna eläkkelle jääviä henkilöitä ja täytyy sanoa, että viihdyin siinä sakissa oikeen hyvin. Nuo kaikki oli nimittäin reissannut ihan mielettömästi ympäri maailmaa ja niitten jutut oli ihan tajuttoman mielenkiintosia. Jos haluat tietää helpoimman reitin Thaimaasta Laosiin julkisilla kulkuneuvoilla kysy ihmeessä lääkäri-Jeanilta. Jos taas kiinnostaa Pohjois-Kreikan linnut ja matelijat, Beatricelta ja Jeanilta löytyy vastaukset super nopeasti 30 Kreikan reissun kokemuksella. Ja sitä paitsi toi luonnontieteiden opettaja Jean oli ihan meidän koulun uskonnon ope KP:n kaksoisolento. Se oli ihan samannäkönen, sen jutut ja periaatteet oli ihan samanlaisia ja kaiken lisäksi se pukeutuikin ihan samalla tavalla. :D Illallisen jälkeen majottauduin sitten yhteen mökkiin kera mun tulevien isovanhempien ja uni tuli kyllä en quatrième vitesse.
Des huîtres
le 11 mars
Perjantaina heräsin Andrén laulellessa hyväntuulisena ja ikkunasta katsoessa tuli huomattua mistä sen hyvä mieli johtui. Aurinko nimittäin paistoi täydeltä taivaalta ja oli oikeen nätti ilma! Puoli yhdeksältä sitten pakkauduttiin autoihin ja ensimmäinen kunnollinen bongauspäivä sai alkaa. Ensimmäiselle tarkkailulle pysähdyttäessä tuli kyllä huomattua, että ei se ilma niin kauhean lämmin ollutkaan auringosa huolimatta, koska tuuli oli taas aika jäätävä. Koko päivä kuuteen asti kului aina pysahdyttassä, lintujen bongailussa, autolla ajaessa, uudestaan pysähdyttäessa, käveleskellesäs, bongailussa etc. Ja päivän bongailut huipentui upeaan kolmean hibou des maraisin showhun auringon laskiessa. Lukemattomien lintujen lisäksi tuli nähtyä mm. kaneja, jäniksiä ja metsäkauriita. Illalla mökille palattua tuli sitten otettua oikeen ihana lämmin suihku ja illallista syötiin taas kaikki yhdessä Jeanin, Beatricen ja Emilin mökissä. Illalliselle saatiin sitten taas meidän joukkoon täydennystä kun Christian, Christine, Valentine ja Véronique (mun kolmas host-äiti eli Andrén ja Madlenen tytär) saapuivat myös Zeelandiin. Pitkän ja ulkona vietetyn päivän jälkeen ei ollut kyllä perjantai-iltanakaan nukahtamisvaikeuksia.. :)
Ils sont où, les hibous?
Äh, ne olikin vaan hanhia..
Aika painua yölevolle!
le 12 mars
Lauantaina meidän jo runsaaseen joukkoon saatiin vielä vähän täydennystä kun Rolandin ja Michellen poika tuli viettämään yhden päivän meidän kanssa ja joku Ben tuli ihan yökski. Päivän bongailut alotettiin meren rannasta, jossa nähtiin lintujen lisäksi 6 hyljettä! Tuli siis alotettua päivä aika loistavasti. Ja ei ne loppupäivänkään bongailut mitään huonoja ollut ja sen lisäksi oli ihan mieletön ilma. Aurinko paistoi ja asteita oli varmaan +15! Illalla päätettiin taas bongailut hibou-showhn ja sen lisäksi nähtiin vielä une buse pattue (hiirihaukka suomeksi, kiitos sanakirja.org), joka on kuulema tosi harvinaista täällä päin! Eli siis aika hyvä tuuri meillä. Illallista syötiin sitten viimeisen illan kunniaksi Renessessä kiinalaisessa ravintolassa, jonka buffet oli ihan mieletön! Ei kyllä jäänyt nälkä ja illallinen sujui rattoisasti lääkäri-Jeanin kanssa jutellessa ja sen kertoessa kokemuksiaa matkoiltaan ympäri maailmaa. Se on siis sellanenen kuuskymppinen poikamies eläkkeellä oleva lääkäri, joka on oikeesti jo melkeen kiertänyt koko maailman ja aina rinkka selässä. 5 viikkoa Mongoliassa kävellen, Kolumbialaiset häät Kolumbiassa kokien, Mexicossa yksin seikkaillen, Laosia kierrellen, Senegalissa pyörien... Se mullekkin sitten sano, että kierrä maailmaa, kun oot vielä nuori ja tuut näkemään niin hienoja juttuja ja saat ihan mielettömiä kokemuksia. Ja jos kerran joudut tähän matkailun kierteeseen, niin tuut huomaamaan, ettei tästä ihan helpolla pääsekään irti. :D Ja sen lisäksi se kannusti mua lääkärin uralle ja kertoi, ettei oo ikinä katunut uravalintaansa. Näin kului siis lauantai en Zélande.
le 13 mars
Sunnuntai-aamuna aloitimme lintujen bongailun vasta puoli kymmenen aikoihin, koska sitä ennen piti pakata kimpsut ja kampsut, siivota mökit sekä luovuttaa avaimet. Aamupäivä kului taas autolla ajellen, välillä pysähdellen lintuja bongaileen, vähän kävellen etc. Ilma ei ollut yhtä hieno kuin lauantaina, mutta huomattavasti parempi kuitenkin kuin tuulisena torstaina. Puolenpäivän jälkeen suuntasimme Zierikzeehen lounaalle Andrén, Madlenen, Emilin, Véron, Christinen, Christianin ja Valentinen kanssa ja tuli kyllä syötyä maailman paras kala-ateria. Ja olin niin ylpeä, kun ymmärsin tarjoilijan kysyvän multa hollanniksi mitä haluan juoda ja osasin vielä tilata vissyvettä.. :D Lounaan jälkeen kävimme vielä pikaisesti moikkaamassa muita seuralaisia, mutta kolmen jälkeen lähdimme kuitenkin jo ajelemaan kohti Cineytä, koska Valentinen piti päästä valmistelemaan sen tulevaa harjoittelujaksoa. Oli kyllä ihana päästä asettumaan "kotiin" ohjelmaa täynnä olevan viikon jälkeen ja suuntasinkin illalla sänkyyn jo kahdeksan jälkeen, että kerkesin kirjotella blogiin, tarkistaa mailit ja kaikki facebook jutut, jutella vähän mamman kanssa naamakirjassa ja katsella matkaoppaita.
Des bernaches nonnettes
Reissu Hollantiin oli kaikin puoli onnistunut ja se on varmaa, että tota lintubongarointia tuun kyllä jatkamaan vielä Suomessakin. Mulla oli oikeesti välillä niin nolo olo noitten eksperttien seurassa, mutta tulipahan ainakin opittua paljon asioita. Ja sitä paitsi oli ihana löytää itsensä sellasten ihmisten seurasta, joitten päästä löytyy oikeesti jotain muutaki kuin lehmänkakkaa. Jotka tietää esimerkiksi, että suomen kieli kuuluu suomalais-ugrilaisiin kieliin ja että Suomi ei oo mikään jääkarhujen ja ikuisen kylmyyden maa ja jotka on nähneet maailmaa ja jotka on experttejä aloillaan, mutta niin ihanan tavallisia (KIELITAITOISIA) ihmisiä kuin vain voi olla ja jotka mielellään opettaa sulle asioita aiheesta, jonka parissa oot täys nolla. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti