Huippu kiva päivä takana! Koulussa toisella enkun tunnilla saatiin viimeisimmät testit takas ja tuli 34,5/35 ja toisella enkun tunnilla oli testi, joka oli helBBo. Kemmassa opiskeltiin taas géometrie spatiale des kaikkien yhdisteitten/molekyylejen/mitä ikinä onkaan ja bilsassa jotain keinohedelmöitysjuttuja. Sain muuten viimesimmät bilsan kokeesta 18/20, joka oli luokan paras. ;) Matikan tunnilla oli koe trogonométriasta eli kaikista sin, cos, tg, cotg, rad, cerle trigonométrique, las valeurs particuliéres etc. ja olin niiin mielissään, koska se meni aivan hyvin, vaikka eilen olinkin vielä ihan pihalla kuin lumiukko. Liikkatunnilla tehtiin abdos-fessiers ja liikkaope kysy mua ja Haneorea johonkin toukokuussa käytävään koulujenvälisiin puolimaratonskaboihin ja mehän tietysti oltiin heti valmiita. Eli siis me tehdään joukkue musta, Haneloresta, toisesta liikkaopesta, Fannysta (Haneloren sisko) ja vielä jostain tyypista ja se 21 kilsaa jaetaaan meidän kesken ja siellä kisoissa juostaan siis muita kouluja vastaan ja ton takia saadaan yks keskiviikko vapaaks! :) Oon ihan liian mielissään! Labon tunneilla kateltiin vaan jotain National Geographicin salama-dokumenttia ja sen jälkeen kuunneltiin mr. Collotin koneelta musiikkeja ja siellä oli The Rasmusta! Ja olin niin ylpee, kun sain sanoa, että hei tää on SUOMALAISTA! Ja mun luokkakaverit opiskeli taas suomea mun sanakirjasta ja saatiin jälleen hyvät naurut niitten yrittäessä lausua esimerkiksi sanaa ryynimakkara.
Koulun jälkeen nöräsin vähän aikaan ja sit suuntasin juoksulenkillä ja pakko sanoa, että pas de chance pour moi. Viime viikolla kaaduin koulun liikunnantunnilla ja sain komean haavan vasempaan polveen ja tänään just liikkatunnilla huomasin ihan mielissään, etä woow toi haavahan on jo melkeen parantunut. Noh, enköhän sitten kaatunut tietysti juoksulenkille. Juoksin lähellä Cineyn linnaa, olin ihan ajatuksissani ja yllätysyllätys siinä tiessä oli joku lommo (jos ette vielä tienny, niin nää Wallonian kadut on ihan surkeassa kunnossa) ja paaam, lensin nenälleni ja mun polvessa oleva haava/rupi aukes komeasti ja rupes vuotaan verta ihan hirveellä vauhilla. Juoksin sitten täysiä Jean-Marcille ja Isabellelle, mutta tietystikään siellä ei ollut ketään kotona. Sit aattelin, että no yritän mennä Christinelle, Jean-Marcin siskolle sitä haavaa putsaan, mutta yllärinpylläri sekään ei ollut kotona. Noh, lopulta päädyin sitten juokseen täysille kotiin ja olin varmaan aika näky koko vasen sääri ihan veressä juostessani. Urheilu on vaarallista! :D
Illalla mentiin sitten koko perheellä (- Aline perheineen) eli Christinen, Christianin ja Valentinen kanssa San Marinoon syömään, koska se oli mun vika illallinen tässä perheessä. Huomenna meen nimittäin rotaryyn ja lauantaina koittaa jo muutto vikaan perheeseen. Oli muuten hauska, kun saavuttiin sinne niin se yks vakkaritarjoilija vaan sano, että "aah ben voilà la Finlandaise". On vissiin tullu käytyä siellä vähän liian usein.. ;) Tuli taas syötyä ihan liian hyvin ja törmättiin taas miljooniin tuttuihin niinku aina San Marinossa. Noitten yhet patron kautta tutut tyypit (joka entinen Belgian tärkeimmän sähköyhtiön pomo + entinen St. Josephin opettaja) tuli istuun meidän viereiseen pöytään ja ne oli taas yks hyvä esimerkki maailman ystävällisimmistä belgialaisista. Ne oli muuten käynyt Suomessa; Helsingissä, Rovaniemellä ja mennyt ihan Cap Nordiin asti ja muutenkin reissanneet tosi paljon. Ja ne oli ihan vaikuttuneita Temppelinaukion kirkosta Helsingissä, Uspenskin katedraalista, Suurkirkosta, yöttömästä yöstä, itikoiden määrästä, torin valikoimista etc. Ilta sitten taas venähti, kun tuli törmättyä kaikkiin tuttuihin ja palattiinkin kotiin vasta kymmenen aikaan. Tällasten kivojen päivien jälkeen vaihtarina olo tuntuu kyllä maailman parhaimmalta asialta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti