Tänään herätyskello pirisi jo kahdeksalta, koska edessä oli päivä Luxembourgissa ja mun piti hypätä junaan täältä Cineystä yhdeksältä. Junamatka meni nopeasti hyvässä seurassa (avec Erin (Australia), Rita (Venäjä), Emily (Yhdysvallat) ja Linnea (suomi)), vaikka juna olikin myöhässä puoli tuntia. Luxembourgiin saavuttiin yhdentoista jälkeen ja koko päivä iltakuuteen asti kuluikin Luxembourgiin tutustuen, kaupungissa kävellen ja valokuvia ottaen. Mitään pidempää selostusta en jaksa päivästä kirjottaa, koska kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa, joten voilà mesdames et messieurs!
Siinä teille vähän kuvapläjäystä sulateltavaksi.. Kotiin saavuin joskus kahdeksan jälkeen ja siellä mua odottikin ihana ylläri. Nimittäin Lorenz (puolitoistavuotias serkku) oli tullut meille hoitoon yöksi ja huomiseksi päiväksi. Ilta kului kymmeneen asti illallista syöden, telkkaridokumenttia Thaimaasta katsellen ja Lorenzin kanssa leikkien. Ja ainiin, Haneloren perhe oli myös tuonut mun eiliset palkinnot, jotka olivat ruusu ja tyyny. Lahjotin sen tyynyn kyllä ihan suosiolla tälle mun perheelle, koska en ajatellut sitä lähteä Suomeen kuskaamaan.. :D
Ihanan näköinen paikka tuo Luxenburg! Huippua että pääsit sielläkin käymään. Luulenpa että sille sun palkintotyynylle löytyy innokas käyttäjä - Tom - voishan siitä vaikka imeytyä jotain juoksemiseen liittyvää taitoa unien aikana ;) Ja onpa mukava, että olet päässyt sielläkin hotamaan pieniä lapsia - ne on niin sulosia ja ihania varsinkin kun ne voi sitten antaa pois kun ne hermostuu tai tulee ite väsyneeksi :D Mutta niiden kanssa ika kuluu kuin siivillä. Leppoisaa kotiviikonloppua!
VastaaPoistaQuelle adorables photos, Minna! (pitäis oikeesti vähän mennä jonnekki petraaman tuota francaicea..vähän typistyy sanottavat lyhyeen :D)
VastaaPoistaMerci bien Elina! No ei se oo niin justiinsa miten sitä ranskaa puhuu. On nimittäin tullut huomattua kokemuksen kautta.. Pistää vaan sanoja peräkkäin, niin kyllä noi francophonet aina jotain ymmärtää! :D
VastaaPoistaKiva kuulla että jotkut äitin neuvot on jääny mieleen ;) Monta kertaa ootte varmasti saanu hävetä äitin kielitaitoa mutta tuolla asenteella on aina pärjännyt ja itsensä ymmärretyksi saanut (ainakin toivon niin...) Tämän opin muuten itse olen oppinut kansakoulun käyneeltä isältäni, joka puhui kaikkien vastaantulevien ulkomaalaisten kanssa englantia aina yhtä innoissaan ja iloisena - ja hyvät jutut hän saikin monesti aikaan :D
VastaaPoista