le 17 janvier

Miten maanantait osaakaan olla niin väsyttäviä? Oli taas nimittäin niin haukotusten täyttämä koulupäivä! Koulupäivä meni kylläkin ihan yllättävän nopeaa ja sisälsi tällä kertaa enkkua, moralea, kemiaa, étude, enkkua, ranskaa, matikkaa ja ranskaa. Meijän matikan ope muuten kerto mulle, että sillä oli opiskeluaikoinaan ollut joku kaveri (joka on nykyään kuulema suuuuuri matemaatikko), joka oli matkustanut aina yliopistolle puolitoistatuntia suuntaansa junalla ja kaikki junamatkat opiskellut suomen kieltä yksinään ja lopulta oppinut. Ja sen jälkeen se oli kuulema alkanut opiskella japania. Mitä tästä opimme? -Matemaatikot ei oo ihan normaaleja.. :D

Koulupäivän jälkeen tein heti reippaana tyttönä läksyt ja hipsin juoksulenkille. Ja voi että se teki hyvää yli viikon tauon jälkeen, vaikka tulikin kylmä kurkulle! Ei se kevät taidakaan ihan heti tulla. Seitsemän aikoihin suunnattiin Valentinen kanssa illalliselle sen kummitäti Véroniquen luokse ja siellä oli myös kaikki sen kolme poikaa (14-,22- ja 24-vuotiaat) sekä keskimmäisen pojan tyttöystävä. Ja täytyy kyllä sanoa, että oli harvinaisen kiva illallinen. Tuo Véronique on ihan huippu tyyppi: sellanen tosi nuorekas 46 vee eronnut naikkonen, jolla lähtee ihan tajuttoman hyvää settiä. Ja nuo sen pojat ei kyllä jää kakkoseks yhtään! Ja siihen vielä kun lisää Valentinen juttuineen niin hauska parin tunnin illallinen oli taattu. Kotiin lähdettiin lopulta yhdeksän jälkeen ja käytiin matkalla nakkaamassa toi Véroniquen vanhin poika sen asunnolle.

Näin siis alkoi uusi viikko. Lähtölaskenta congé de carnavaliin ja sen sisältämiin Englannin ja Hollanin matkoihin on muuten alkanut! Enää 7 viikkoa.. :D