le 2 janvier

Tänään oon viettänyt suoraan sanottuna aivan mahtavan päivän! Kaiken kahden päivän tunteitten heittelyn jälkeen elämä alkaa asettua taas uomiinsa. Aamulla, kun menin syömään aamiaista alas sain heti miljoona kysymystä Suomesta Christineltä ja Christianilta, koska ne oli itse lukenut aamiaista syödessään sitä mun eilen antamaa kirjaa Suomesta. Christian oli mm. ihan mielissään huomatessaa Nokian olevan suomalainen. Se nimittäin sattuu olemaan ihan vannoutunut Nokia-fani eikä suostu käyttämään mitään muita puhelimia kuin nokioita! :D

Vähän ennen kahtatoista lähdettiin Christinen ja Christianin kanssa käymään mamiella (Christianin äiti, jolla käytiin eilenkin), koska Christianin vanha kummitäti oli mennyt sinne lounaalle ja Christian halus mennä toivottamaan hyvät uudet vuodet. Istuttiin vähän aikaa mamielle ja Herve&Michellekin sattui taas samaan aikaa sinne. Sieltä suunnattiin Andrélle ja Mathlenelle (näitten parhaat kaverit ja samalla mun tulevat isovanhemmat, koska ne on mun kolmannen host-äidin vanhemmat) lounaalle ja Valentinekin tuli sinne töistään. Ja pakko sanoa, että harvoin voi tavata noin miellyttäviä ihmisiä. Ne rakastaa matkustelua ja ne oli kiertäny melkeen kaikki maailman kolkat. Se André on vanha pankkiiri, joka rakastaa historiaa ja lintuja ja on vraiment viisas. Opinkin siltä jo paljon asioita ja se oli aivan onnessaan, kun olin niin kiinnostunut kaikista sen kertomista jutuista. Mathlene on taas vanha köksänopettaja, joka oli valmistanut ihan mielettömän herkullisen lounaan. Täällä tulee kyllä syötyä ihan liian hyvin koko ajan! Ja sehän mulle sopii.. ;) Oltiin siellä viiteen asti ja aika kului nopeasti ensin Melbournen uuden vuoden konserttia katsellen, sitten lounastaen, kuunnellen Andrén liian viisaita juttuja, nauraen, reissuja suunnitellen etc. Me mennään nimittäin tän mun perheen + Andrén&Mathlenen kanssa maaliskuussa Hollantiin kolmeksi päiväksi lintujen tarkkailumatkalle ja sen lisäksi mennään käymään myös lintujen Afrikasta Pohjolaan palaamisen aikaan Ranskassa Lac du Derillä kattomassa tuhansien ja tuhansien kurkien saapumista. André rakastaa myös kävelyä/vaeltelua, joten se jo kutsui mut sen mukaan kävelemään milloin vaan haluan. Ja miettikää, se on kävellyt täältä Cineystä Santiago de Compostelaan! Vähän rispektiä herralle! Ennen kotiin lähtöä Mathlene esitteli vielä niitten talon ja André halus antaa numeronsa, jos ikinä milloinkaan sitä satun tarvimaan. Ja nuo mun tulevat isovanhemmat oli silleen, että "Minna, sää oot aina tervetullut meille ja voit aina soittaa Andrélle, jos vaikka tarvit kuskia mennäksesi johonkin tai jos oot keskustassa niin tuu ihmeessä moikkaamaan meitä!". Ei tollasia ihmisiä voi olla ees olemassa! :)

Andrélta & Mathlenelta lähdettiin kotiin siis viiden aikoihin ja ennen kotiin menoa tehtiin pieni Ciney-tour autolla. Christian näytti sen työpaikan, marché couvertin, Josén (yks meijän rotaryklubin ukko, jonka ois itse asiassa aluksi pitänyt olla mun eka host-papa ja jonka vaimo on Christianin serkku) talon ja paaljon kaikkia juttuja. Kotiin päästyämme oltiin vähän aikaa ihan rauhassa vaan kotona. Christian näytteli mulle kaikki lac du der juttuja yms. ja kahdeksaa ennen suunnattiin moikkaamaan ja toivottamaan hyvää uutta vuotta vastapäätä asuvalle naapurin mummelille Silvalle. Istuttiin sielä parikymmenta minuuttia ja sit suunnattiin takas kotiin. Kotona kattelin Christinen kanssa vanhoja valokuvia ja kattelin telkkaria Valentinen kanssa ennen nukkumaanmenoa.

Tää mun toinenkin perhe on oikeesti ihan mahtava! Nuo äiti ja isukki on sanonut mulle, että sun täytyy olla meillä ihan niinku oisit kotonas, koska sää oot nyt meidän tytär kolmen kuukauden ajan ihan niin kuin Valentine ja Aline, että tää on sun koti ja sää elät täällä just silleen miten haluat. Meet jääkaapille, kun on nälkä, heität pyykit Christinen pestäväksi yms. Musta tuntuu, että tuun sopeutumaan näitten parin vaikean ensimmäisen päivän jälkeen tänne ihan mielettömän hyvin! :)