le 15 octobre

Tänääään on ollut ihan tooooosi kiva päivä. Koulua oli 8.30-16.15 ja siellä ei oikeestaan tapahtunut muuta ihmeellistä kuin että meillä oli koulukuvaus ja saatiin lopulliset lukujärjestykset. Ja kävin ite ehdottamassa madame proviseurille jos voisin tästä lähtien olla kaikki tunnit nelosluokkalaisten (suuntauksena luonnontieteet) kans, koska se olis yksinkertasempaa mulle. Ja tietystihän se madamelle kävi! Joten kuljen siis nelosten mukana kaikki muut paitsi historian tunnit, jollon mulla on étude mikä on tosi hyvä juttu vaan, koska siellä voin tehä läksyjä ja opiskella, niin ei tarvi sitten kotona niin paljoa.. Mun lukkari näyttää nykyään sitten tältä:



Koulun päätyttyä tein pienen lenkin kaupungissa ja kävin boulangeriesse kiittämässä Christineä ruisleivästä. Sen jälkeen tein läksyjä kotona ja sitten istuskelin keittiössä Isan ja Tomin kanssa piirrellen Tomille Pokemoneja ja se oli aivan onnessaan. Ja kuuntelin samalla Tomin viisaita juttuja, jotka koski tällä kertaa Celciusta ja Fahrenheittia. Oli niin läppä ku se ihan yhtäkkiä vaan kysy, että Minna tunnetko sää Celciuksen. Sitten mää kerroin sille, että tottakai, että aina ulkolämpötiloista puhuttaessa puhutaan celsius-asteista. Sitten se ihan ylpeenä selitti, että niin se celcius on lämpötilayksikkö ja sen on kehittänyt monsieur Celcius, joka oli muuten ruotsalainen, joten olis outoa, jos et tuntis sitä. Ja että on myös olemassa toisenlainen asteikko, joka on Fahrenheit ja että mää tiedän nää siks, koska me tänään koulussa opiskeltiin paljon näistä. Vitsit, että se on sulonen tapaus! <3

Kahdeksan aikaa Joranin rugbyharkkojen jälkeen lähettiin syömään San Marinoon (http://www.sanmarinociney.be/) ja söin maailman parasta pizzaa! Se vaan oli niin täyttävä, etten jaksanut kuin puolet siitä.. Ja oli aika hauskaa, ku sen ravintolan pääkokki ja johtaja, joka on muuten italialinen, tuli höpöttelemään meidän kanssa varmaan 45 minuutiksi. Ja sillä oli maailman siistein aksentti. Se puhu ranskaa italialaisessa ärrällä, niin voitte vaan kuvitella miltä se kuulosti! Ja se kerto, että se oli tullut tänne Belgiaan työskentelemään jo 13-vuotiaana aivan YKSIN. Ja sillä on ainakin miljoona siskoa ja veljeä ja ne kaikki on tullut tänne Belgiaan ja ne kaikki on ilmeisesti ravintola-alalla. Ja mikä hauskinta niin sitä San Marinoa vastapäätä on sen Giulion veljen ravintola Il Capriccio ja sen veli on naimisissa Giulion vaimon siskon kanssa. Että näin täällä. Tultiin sieltä ravintolasta vasta yhdentoista jälkeen ja nyt ois aika alkaa faire dodo, että jaksais huomenna tehä jotain muutakin ku nukkua. Onneks nyt on (TAAS) viikonloppu, niin huomenna voi nukkua vähän pidempään..