Aamulla sain taas herätä ja syödä aamupalaa ihan rauhassa yksikseen ja varttia vaille yhdeksän lähdin rauhassa kävelemään postille noutaakseni Suomesta tulleen paketin. Postissa oli kuitenkin niin paljon porukkaa, etten ehtinyt odottaa omaan vuoroa vaan piti kiirehtiä jo kouluun. Koulua oli taas ne keskiviikolle ominaiset vaivaiset 3 tuntia ja viis yli kaksitoista koulupäivä sitten jo päättyikin.
Kävelin Isan koululle ja ootellessa Isaa autoin sitä tulkkaamalla sellasenne Kambodzalaiselle naiselle sen tyttären huomisesta urheilupäivästä, jonne sen naisen pitäis valmistella picknick-eväät tytölleen. Se nainen ei puhu ranskaa, mutta ei se kyllä oikeestaan puhunut englantiakaan kovin hyvin, joten täytyy vain toivoa, että se ymmärsi mitä sille selitin.
Sieltä koululta ajettiin isovanhemmille lounaalla (lättyjä nam) ja pelailtiin Tomin ja papie JM2:sen kanssa futista. Hävisin niille varmaan 7-3.. nyyhkis :D Ja papie muuten oli ihan hämmästynyt mun futistaidoista, vaikkei ne kyllä mitkään kovin hyvät ees oo. :D
Sitten käytiin Isan kanssa mutka kotona ja sieltä suunnattin postin kautta (Äiti lähetti mun upouuden kameran, jonka siis sais takuun ansiosta sen ihan aluksi täällä rikki menneen kameran tilalle. Muistatte varmaan, kun kerroin siitä zoomiongelmasta..) Marcheen ostoksille. Ja löysin vaikka mitä. Itelle huivin ja Niken urheiluteepaidan, Nooralle (veljen lapsi) synttäri- ja joululahjan ja Oskarille (veljen lapsi ja kummipoika<3) joululahjan. Katariinalle (veljen kolmas lapsi) oon löytänyt jo aiemmin joululahjan, joten nyt on siis kaikki lahjat niille hommattu! :) Marchesta ajeltiin isovanhemmille Tomia hakemaan ja sitten suunnattiin kotiin.
Kotona leivoin suklaapiirakan ja sitten suuntasin juoksulenkille, koska tänäänkin oli niin kiva ilma. +19 astetta varjossa ja puolipilvistä. Juoksulenkin jälkeen tein lihaksia, luin huomiseen labon kokeeseen ja söin illasta, joka oli muuten lohta.. Je l'adore! Illallisen jälkeen yllätysyllätys tiskailin Joranin kans ja nyt pitäis vielä jaksaa lueskella vähän huomisiin labon ja enkun kokeisiin.
Tänään on ollut siis super hyvä päivä ja oon ollut très très heureuse koko ajan! Ja musta on tuntunut (ja tuntuu päivä päivältä enemmän) siltä, niinku tää famille d'accueil ois oikeesti ihan mun oma perhe. (Tottakai OMA perhe on aina OMA perhe.) Viihdyn niin hyvin täällä ja tykkään aina vaan enemmän näistä mun perheeläisistä. Nyt jo surettaa tammikuun alussa koittava perheenvaihto. Mutta ei sais kyllä vielä miettiä sitä vaan nyt täytyy ottaa kaikki ilo irti tästä huipusta perheestä!
Loppuun vielä äitin lahettämän pikkuprinssi kortin teksti: "On ne voit bien qu'avec le coeur. L'essentiel est invisible pour les yeux."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti