le 10 octobre

Eilen aamulla heräsin lyhyiden yöunien jälkeen puoli yhdeksän aikaan ja sunnuntain kaakao-kakku-aamupalan jälkeen suuntasimme Nocartien kanssa Hoyetiin, jossa oli tän Cineyn yleisurheiluseuran järjestämä kävelytapahtuma tällä kertaa. Tää urheiluseura järjestää joka sunnuntai aina jossakin lähistöllä kävelytapahtuman, jossa voi valita erimittaisista lenkeistä mieleisensä ja käydä kävelemässä sen. Vähän niinku Oulurastit, mutta ideana on liikuttaa kansaa kävellen/juosten. Me käveltiin vaan 5 kilsan lenkki, koska meillä ei ollut kauheesti aikaa eikä Tom ois varmaan 10 tai 15 kilometriä jaksanutkaan. Mutta lenkin lyhyydestä huolimatta maisemat oli aivan ihanat ja sää jälleen mitä mahtavin; aurinko paisto pilvettömältä taivaalta ja lämpöä +20 astetta.








Tuolta kävelytapahtumasta ajettiin JM:n ja Joranin kanssa (läpi kumpuilevien maisemien Bob Marleyta kuunnellen ;) kotiin (Isa lähti viemään Tomin tämän kaverin synttäreille) ja pikasuihkujen jälkeen otettiin nokka kohti Hamoisia, jossa oli meidän rotaryklubin pressan futisjoukkueen peli ja sponsoripäivä. Mentiin siis ennen peliä klubin kahvioon syömään ilmaiseksi ihan sairaan hyvää ruokaa ja sen jälkeen katsottiin joukkueen peli. Jalkapallo on meidän rotaryklubin pressan koko elämä, joten se oli niin innoissaan, kun kuuli mun rakastavan jalkapalloa, että halus kutsua meidät tonne peliin. Ja arvatkaa kuka sai kunnian antaa aloituspotkun? NO MINÄ TIETENKI! Ja Michel (klubin pressa) kuulutti oikeen sitä ennen, että aloituspotkun tulee antamaan suomalainen vaihto-oppilas Minna etc. Peli päättyi lopulta vaiherikkaiden tapahtumien jälkeen 2-2 ja Michel-rukka ei ollut lainkaan tyytyväinen.. :/







Pelistä tultiin kotiin vasta kuuden jälkeen ja ilta kuluikin sitten Jacuzzissa, illallista syöden ja JM:n & Joranin kanssa Cluedoa pelaten. Pelattiin myös Rummikubia, mutta kaikki meinas kuolla tylsyyteen niin piti sitten vaihtaa tuttuun ja turvalliseen Cluedoon. :D

Viime viikonloppu oli aivan loistava ja olin tosi onnellinen koko ajan. Musta tuntuu, että JM on kertonut Isalle ja Joranille ainakin mun viime viikkoisesta koti-ikävästä, koska kaikki on ollut mulle niin ihania koko ajan siitä viime torstain rotarykokouksesta lähtien. Ja tää perhe tuntuu päivä päivältä enemmän ja enemmän ihan niinku omalta perheeltä. En voi tajuta miten mulla kävi niin hyvä mäihä tän perheen suhteen! :) Ja on niin kiva huomata, että nääkin oikeesti tykkää ja välittää musta. Eilenkin siellä pelissä mulle tuli niin hyvä mieli, kun juteltiin Michelin vaimon kanssa ja se sitten kysy, että mihin asti asun näillä Douhardeille, niin mää sitten vastasin, että muutan pois tammikuun alussa. Niin JM sitten kiirehti sanomaan heti mun jälkeen sille Michelin vaimolle vitsillä kylläkin näin: "Mutta me ollaan kyllä ajateltu, että oikeestaan Minna voiskin asua meillä ens kesään asti. Ja mää ilmotinkin jo niille muille perheille, että ei me annetakkaan Minnaa niitten luokse ollenkaan!" :D

Nyt oon myös itse päättänyt muuttaa asennetta entisestään ja olla tosi positiivinen koko ajan. Ja yrittää elää päivä kerrallaan, aina seuraavia etukäteen tiedossa olevia kivoja juttuja innolla odottaen! Sillä jos mää joka päivä vaan mietin Suomea ja sitä, että mitä kaikkea kivaa siellä vois tehdän ja kuinka paljon helpompaa elämä siellä ois ja kuinka kauan menee, että pääsen taas elämään tuttua ja turvallista Suomen elämää, niin tää koko vaihtovuosi menee ihan hukkaan!