Väärällä jalalla noustun aamun jälkeen tää päivä on ollut oikeen kiva. Eka tunnilla koulussa mulla oli étude, koska toisen enkun opettaja ei jostain syystä ilmestynyt paikalla. Toisella tunnilla oli toisen open enkkua: meillä oli koe ja sit lopputunnista kerroin suomalaisesta koulusysteemistä muulle luokalle, vaikka ei ne kyllä varmaan tajunnut yhtään mitään. Ensinnäkään ne ei osaa kovin hyvin englantia ja toiseksi, niitten mielestä kaikki muu paitsi niitten oma koulusysteemi on tosi compliqué. Kolmannella tunnilla oli kemiaa, neljännellä bilsaa ja viidennellä tunnilla morale. Ruokailun jälkeen mulla oli taas étude, koska liikunnanopettaja oli sairas ja se ei kyllä haitannut yhtään, koska liikuntatunnit just ruokailun jälkeen ei oo mitään mun suosikkeja. Étuden jälkeen oli vielä kaks tuntia kemian laboa ja meillä ois pitnyt olla koe labovälineistä, mutta opettaja oli unohtanut sen..
Koulun jälkeen hengailin jonkun aikaa kotona tehden olemattomia läksyjä ja sitten lähdin tunnin juoksulenkille. Juoksin ensimmäistä kertaa ravelia pitkin ja siellä oli niin kaunista. Kapea tie, jota reunustaa korkeat jo kellastuneet lehtipuut, joiden latvoihin aurinko paistoi tosi kauniisti! Lenkin jälkeen kävin suihkussa ja odottelin rotarykokoukseen lähtöä.
Rotarykokouksen aluksi mun piti taas pitää pieni puheenvuoro, jossa kerroin tällä kertaa mun kuluneesta viikosta. Kerroin mm. ensimmäistä kertaa siitä, miten tuntemukset menee ihan vuoristorataa, että tälläkin viikolla on ollu muutama "huonompi" päivä ja niitten lisäksi muutama normikiva päivä. Ja sen mun jutun jälkeen JM sitten ihan huolissaan multa kysyi, että onko jotain tapahtunut tai onko sulla ollut joka erityinen syy, että oot ikävöinyt kotiin niin paljon, kun mää en oo mitään huomannut. Ja sit se sano, että ehkä mun tän viikon ikävöinnyt on johtunut siitäkin, että oon mennyt illalla niin aikasin omaan huoneeseen enkä oo esimerkiksi hengaillut ja pelannut yms. niin paljoa Joranin kaa iltaisin. Eikä olla myöskään jatkettu enää päivän kysymys -kyselyä. Ehkä JM on ihan oikeassa, koska aina kun on paljon tekemistä, ei oo aikaa kaivata kotiin. Toisaalta luulen, että tän viikon koti-ikävöinnit on johtunut myös vähän siitä, että alan olla nyt jo tottunut tähän mun elämään täällä Belgiassa; se pieni alkuhuuma on kadonnut ja oon alkanut huomata nyt myös niitä ärsyttäviä puolia tässä täkäläisessä elämässä. Mutta se on normaalia!
Rotarykokouksessa oli jälleen tosi kivaa ja erityisesti aihe oli kiinnostava (POLIO, josta piirin kuvernööri oli kertomassa)ja olin ylpeä itsestäni, kun pysyin ensimmäistä kertaa kunnolla kärryillä kokouksen aiheesta, jos ei oteta huomioon viime viikkoista Lolan powerpoint-esitystä Mexicosta. Meidän klubin pressa muuten sano mun puheenvuoron jälkeen, että "Merci Minna, ca ira mieux chaque fois!" eli "Kiitos Minna, joka kertaa sujuu paremmin!". Eli siis jotain kehitystä mun ranskantaidoissa on varmaan jo tapahtunut. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti