le 9 octobre

Lauantai-aamuna heräsin virkkuna jo seitsemän aikaan ja kahdeksalta otin Danielan kanssa junan kohti Namuria, jossa meillä oli kaikille Belgian rotaryvaihtareille suunnattu päivä. Ensiksi kokoonnuttiin Namurin juna-asemalle, josta otettiin karttojen kanssa suunta kohti Wallonian parlamenttitaloa, jossa vietettiin pari ensimmäistä tuntia. Siellä rotaryherrat kerto tulevista rotaryreissuista, reissujen säännöistä, sen parlamenttitalon historiasta yms. Ja siellä juttelin ensimmäistä kertaa sellasen jenkkityttö Emman kanssa, joka oli ihan sairaan mukava! Se on nimittäin täällä Belgiassa eri rotarypiirissä ku mää, niin en ollut ikinä aiemmin sitä tavannut.





Parlamenttitalolla olon jälkeen kokoonnuttiin kaikki sen rakennuksen eteen ryhmäkuvaan ja sen jälkeen meillä oli yhteen asti vapaata aikaa. Mentiin Danielan, kanadalaisen tytön, unkarilaisen tytön, indonesialaisen Wildanin, mexicolaisen pojan ja aussipojan kanssa kaupungille syömään. Ja oikeestaan loppupäivän hengailinki sitten noitten kans. Se aussipoika on ihan sairaan hyvä tyyppi ja se osaa puhua miljoonaa eri kieltä ja sitten selvis vielä, että sen äiti on Ruotsista (ja syntynyt Espoossa, Suomessa), joten se osas prata lite svenska myös. Ja sain siltä lempinimen vauva, koska mulla on kuulemma niin babyface ja oon "sellanen pieni, ujo suomalainen, jolla on ihana aksentti englantia puhuessa". Ja nuo mun frendit oli sellasia ihme hösöjä, että niitten oli vielä pakko sen syömisen jälkeen päästä käymään kaupassa, vaikka oltiin jo myöhässä laivalta (joka siis lähti yhdeltä), joten oli 10 sekunnista kiinni, ettei ois keretty päästä sinne laivaan jokiristeilylle muitten vaihtareitten kanssa. Arvatkaa ketä hävetti.. No sillä risteilyllä oli kuitenkin aivan ihanat maisemat ja maailman ihanin sää! Täällä on nyt lokakuussa ollut ihan epätavallisen lämpimät kelit. Tollon lauantainakin oli yli 20 astetta ja ihmiset kulki shortseissa ja t-paidoissa.







Jokiristeilyn jälkeen kokoonnuttiin vielä hetkeksi sen parlamenttitalon viereiselle parkkipaikalla syömään välipalaa ja sitten se päivä olikin jo ohi. Jäin viellä hetkeksi Namuriin yhtien jenkkien kanssa ja 16.40 otin junan takasin Cineyyn.

Kotona tiskailin astioita ja luin biologiaa ja oottelin, että lähdettäis Jean-Lucille ja Dominiquelle illalliselle. Tom oli niin sulonen ku se vaan avautu mulle sohvalla istuen ja raskaasti huokaillen: "Arvaa mitä Minna? Tosi kivaa omistaa isoveli.. Aina, kun se haluaa mennä tietokoneelle, se vaan menee. Aina kun se haluaa tehä mitä tahansa se vaan tekee. Ja sitten se aina lupaa leikkiä mun kanssa, mutta ei KOSKAAN oikeasti leiki. Tosi tosi kivaa.."

Syötiin siis lauantai-iltana illallista Nocarteilla ja oli kyllä ihan sairaan kiva ilta! Syötiin pihalla ja niitten puutarha oli niin ihanan näköinen, kun oli ihan pilkkopimeää ja siellä oli ihan tosi hieno valaistus! Ja niitten puutarhan keskellä on sellanen lampi, jossa uiskentelee ihan oikeita kaloja ja se niitten ulkokeittiö ja syömispaikka on sen lammen rannalla/päällä. Siellä oli meidän perheen lisäksi Nocartejen kolme tuttavapariskuntaa, joista yks oli mun rotarykummi Philippe ja sen vaimo. Juttelin ensimmäistä kertaa sen kanssa kunnolla ja se oli kauheen ystävällinen ja kiinnostunut kaikesta Suomeen liittyvästä, koska se oli itse käynyt muutama vuosi sitten Suomessa. Ja tykkään niin paljon noista Nocarteistakin. Se Jean-Luc on sellanen pelle, joka taaskin illan pimetessä esitti omia tulkintojaan Johnny Hallydayn kappaleista ja jammaili musiikin tahtiin ja Dominique sellanen maailman ystävällisin viiskymppinen nainen, joka on aina tosi kiinnostunut mun kuulumisista ja itse asiassa se tykkää ihan hirveesti musta. Se aina kaikille uusille ihmisille kertoo kuinka Minna on niin sympaattinen, hymyilee koko ajan ja aina niin ystävällinen! Hengailtiin ulkona yhteentoista asti syöden ja jutellen ja sitten siirryttiin sisälle, kun ilma viileni liikaa. Sieltä Nocarteilta selvittiin kotiin vasta kahden aikaa yöllä, joten siinä vaiheessa ei kauheesti jaksanut blogia kirjoitella.