le 14 septembre

Tänään oli kyllä niin normi päivä, että melkeen turha ees tänne mitään kirjotella. Olin koulussa puoli yhdeksästä vartin yli neljään ja kävin taas apuohjaamassa telinevoikkaa puoli kuudesta seitsemään. Jotta tää juttu ei jäis aivan tyngäksi, niin aattelin nyt vihdoin kertoa vähän sellasista vaikeista asioista, joita joutuu kohtaamaan vaihto-oppilaana ollessaan.

1. Kieli

Te ette voi ymmärtääkään miten paljon mää kaipaan sitä, että voi höpötellä esimerkiksi sisarusten kanssa kaikkia insideläppiä ja ymmärtää koko ajan mistä puhutaan ja myös muut ihmiset ymmärtää kaiken mitä sää haluat sanoa. Se on nimittäin niin ärsyttävää, kun haluais vaikkapa jutella host-perheen kanssa jostakin asiasta, mutta ei vaan sanat riitä kunnolliseen keskusteluun ja sitten tulee oltua vaan hiljaa. Ja sit ku tää ranska on sellanen teitittelyn ja kohteliaisuuksien luvattu kieli, niin koko ajan tuntuu siltä, että olinkohan nyt epäkohtelias ja muistinhan varmasti teititellä ja sit ku huomaa, että oops unohdin teititellä jotain vanhempaa ihmistä, niin tulee ihan sellanen "olen epäkohtelias typerys Suomesta" -olo. Sen takia varmaan englannin kielestä on tullut täällä sellanen I lOVE IT SO MUCH -juttu. En oo kyllä puhunu enkkua täällä kuin kahdesti muitten vaihtarien kanssa Brysselissä ja Ottigniesissä ja sit muutaman kerran Danielan kanssa, mutta niinä kertoina on tullut niin siisti olo, kun on huomannut, että vitsi, määhän osaan puhua englanniksi ihan mistä vaan. Englanti onkin täällä mulle vähä niinku suomen sijainen. Tiedän kyllä, että enkun puhuminen on huonoksi ranskan oppimiselle, mutta toisaalta useimmat muut vaihtarit ei osaa ollenkaan ranskaa, niin kommunikointi ranskaksi olis impossible! Mutta oon kyllä myös niin onnellinen, ettei mun host-perhe puhu englantia, koska mää oon tässä kolmessa ja puolessa viikossa oppinut jo ihan hurjasti uusia sanoja ja mun ranskan kuullun ymmärtäminen on parantunut TOSI paljon! Ja tulevaisuuden vaihtareille tiedoksi, että kielen oppiminen vaatii SUPERPALJON kärsivällisyyttä, joten älkää ihmetelkö, jos ette puhu kohdemaan kieltä vielä sen kahden viikon jälkeen sujuvasti. ;)

2. Aamut

Mää en tiedä, onko jollain muulla vaihtarilla samaa ongelmaa kun mulla, mutta mulle aamut täällä Belgiassa on ollut koko ajan kaikista vaikeimpia. Aina tulee niin ikävä kotiin, kun aamulla huomaa heräävänsä jostain muusta kuin siitä aivan ikiomasta sängystä kotoa. Ja varmaan aamut on siksikin vaikeita, kun silloin aina miettii, että mitäköhän tänään tulee tapahtumaan ja millasia haasteita tällä kertaas tulee vastaa ja jotenkin sellanen pieni epävarmuus/jännitys tulevaa päivää kohtaan valtaa mielen. Koulujen alettua aamutkin on kyllä alkaneet helpottua, kun ei ole ollut aikaa olla yksin omassa huoneessa itkeskelemässä koti-ikävää.

3. Koti-ikävä

Se voi iskeä ihan missä tahansa. Koulun ruokalassa, autossa, illallispöydässä, juoksulenkillä.. Itku tulee kurkkuun ja joskus saa nähdä paljonkin vaivaa, ettei tunteet pääse valloilleen. Ikävä on kyllä jännä tunne, koska tavallaan on koko ajan ikävä jotain asiaa/henkilöä, vaikka oikeestaan en kyllä oo ihan varma, että tiedänkö edes mitä ikävä on.

4. Koulu Belgiassa (tai ihan missä tahansa muussa maassa kuin Suomessa)

TOTAALISEN ERILAINEN kuin koulu rakkassaa Suomessamme. En jaksa siitä vielä mitään muuta kirjottaa, koska aijoin tehdä tästä Belgian koulusysteemistä vielä joku kaunis päivä aivan oman postauksen.

5. Tunteet

Ja erityisesti niiden käsittely. Tunteet täällä nimittäin menee sellasta vuoristorataa, jollasta ei Linnanmäeltä tai Särkänniemestä löydy. Aamulla on itkukurkussa, päivällä olo paranee koulussa kavereiden kanssa jutellessa, kotona huomaa saaneensa kortin äidiltä Suomesta ja taas on itkukurkussa, illallisella kuntosalilla rehkimisen jälkeen kaikki täällä Belgiassa tuntuu aivan mahtavalta! Tällasta tää vaihtarina oleminen on.

Lopetan tän listan tähän, mutta saatan tätä vielä jossain vaiheessa täydennellä, koska nyt en jaksa enempää kirjottaa. Mutta kaikista näistä vaikeista asioista huolimatta oon sitä mieltä, että kaikkien lukiolaisten pitäs lähteä vaihto-oppilaaksi. Tässä on niin lukematon määrä hyviä puolia, joista esimerkkeinä voisin esimerkiksi kertoa uuden kielen oppimisen, kavereiden saamisen niin kohdemaasta kuin muistakin maista, toiset VAIHTARIT, toisenlaisessa kulttuurissa elämisen ja tietysti sen, että oppii arvostamaan kaikkia (perhettä, ystäviä, kavereita, tuttuja, sukulaisia, koulu, ruokaa) asioita Suomessa niin paljon enemmän!



PS. Oon siirtynyt siinä mun punnerrushankkeessa naistenpunnerruksiin.. ;)