Tänään taas palattiin sitten normaalirytmiin keskiviikon jälkeen. Tuli nimittäin jälleen oltua koulussa puoli kahdekasta vartin yli neljään. Täällä nää pitkät päivät ei tunnu enää ees yhtään pitkiltä ja muutenkin tänään oli niin kivoja aineita, että siellä koulussa melkein viihtyi. ;) Mulla oli nimittäin kaks tuntia enkkua, biologiaa, kemiaa, ranskaa, liikuntaa ja kaks tuntia fysiikan laboa.
Koulun jälkeen käppäilin kotiin taas yhdessä Kathleenin ja sen pikkuveljen kanssa sateen ropistessa niskaan tyypilliseen belgialaiseen tapaan. Kotona tein läksyjä ja kuudeksi menin Body Attackiin ja huomasin siellä jumpassa, että mun bilsan ja kemman ope Madame Poupart oli myös siellä. Täällä Cineyssä ei voi mennä minnekkään törmäämättä vähintään yhteen tuttuun.. :D
Jumpan jälkeen JM tuli hakeen mua ja sain kerrottua JM:lle sen mitä mietin tänään koko päivän koulussa. Kysyin siltä nimittäin, että oiskohan tosi epäkohteliasta jos lopettaisin sen telinevoimistelussa auttamisen, koska se on mulle tällä hetkellä vähän liian vaikeeta, kun en osaa tarpeeksi ranskaa ja koska muutenkin oon niin stressaantunut tän kielen, koulun ja kaikkien uusien asioiden takia. (Ja se telinevoikka on aina tiistaisin 17.30-19.00 ja tuun kotiin koulusta vasta puoli viideltä, joten mulla ei jäis aikaa esimerkiksi läksyille ollenkaan..) JM oli taas niin ihanan ymmärtäväinen, että meinas itku päästä kun se sano, että ei se tietenkään oo epäkohteliasta, jos susta kerran tuntuu, että se on liian rankkaa ja että se on totta, että sulla on kyllä muutenki niin paljon kaikkea tekemistä, että ehkä se on hyväkin, että sulla on joskus ihan vaan vapaata aikaa. Ja se lupas auttaa mua kirjottamaan sellasen kohteliaan viestin Veroniquelle (mun kolmannen perheen host-äiti, joka hommas mulle ton telinevoikkajutun).
Ajettiin sitten kotiin ja illalisen jälkeen kirjotettiin yhdessä JM:n kanssa viesti, jonka sitten lähetin Veroniquelle. Isabellekin oli kauheen ymmärtäväinen, kun se kuuli, että haluan lopettaa ainakin tältä erää sen telinevoimistelussa auttamisen. Tuli kyllä niin helpottunut olo, kun sain kerrottua tän asian Isalle ja JM:lle, koska se on ressannu mua jo niin kauan. Nyt vaan toivon, että Veroniquekin ymmärtää! Vähän kyllä hävettää, koska Veronique hommas mulle ton ja mää sitten kahden kerran jälkeen sen heti lopetan, mutta ehkä parempi tällä kertaa näin..
PS. Tänään tuli tasan 1 KUUKAUSI Belgiassa täyteen. En voi uskoa, että aika rientää näin nopeasti.
Hienoa Minna, että uskallat ajatella omaa jaksamistasi. Teit ihan oikean ratkaisun. Ja uskon, että jokainen ymmärtää sua - jos ei ymmärrä. se on sen oma murhe. Ja voithan sinä aloittaa uudelleen sen ohjaamisen vaikka joulun jälkeen kun kielikin on paljon tutumpaa ja sanavarasto on karttunut. Nyt on hyvä pitää taukoa! Ihanaa kun on viikonloppu - saa olla ja levähtää. Mukavaa viikonloppua sinnekin - teillä on sentään vielä siellä lämpimämpää, täällä kun on täysi syys - osittain lehdet värikkäitä, osittain vihreitä, osittain jo maahan pudonneita, lunta ei sentään vielä ole maassa ;)
VastaaPoista