le 16 juin

Eilinen fysiikan koe meni aivan kivasti ja koululla tuli viihdyttya jopa kakskyt yli kymmeneen! Sain jo kuulla, että fysiikan 20% vaikutavasta tutkielmasta tuli 15/20, kokeen ensimmäisestä 40 % vaikuttavasta teoria-osasta 35/40 (Mr Collot ehti sen jo tarkistaa eilen kokeen aikana) ja vielä siis salaisuudeksi jäi laskutehtävä-osion pisteet. Koulun jälkeen kävelin rue de commercea pitkin juna-asemalle, jossa sitten oottelin mun bussia puoli yhteen asti. Lueskelin mantsan koetta varten ja tulipa siinä samalla sitten vaihdettua pari sanaa sellasen jonku Pohjois-Afrikkalaisen Nizzasta Belgiaan työtä etsimään tulleen miekkosen kaa. Se tuli yhtäkkiä multa kysyyn, jos tietäsin onko Cineyssä työvoimatoimistoa ja siinä samalla sain sitten kuulla olevani tosi charmikas ja en yhtään samanlainen kuin belgialaiset naiset. Heti kuulema huomas, että tuun muualta. :DD



Kotona käytin vapaan iltapäivän hyväksi katsomalla vihdoinki Tyttö Tahtoisin Jäädä, joka on odottanut katsomista jo helmikuusta asti! Vihdoin löyty bon moment sille.. Sit sen jälkeen opiskelin vähän ja siivoilin huonetta ja sit lähdin 45 min juoksulenkille. Juoksu ei meinannut kulkea ei sitten millään ja jostain syystä niitten 20 km Brysselissä jälkeen ei oo juoksu oikeen sujunut. Mistäköhän lie johtuneekin. Lenkin jälkeen olikin sit vielä vähän aikaa opiskella ja puol seiskalta otin bussin Cineyhyn ja menin JM:lle ja Isalle. Jutskailin puolisen tuntia Isan ja Tomin kanssa ja puol kasilta lähdettiin sit JM:n kaa rotaryyn.

Rotaryssä oli taas tosi kivaa niinku aina! Ihan kokouksen alussa meijän klubin pressa otti puheenvuoron ja sano: "Nyt kun te kaikki viellä ootte seisaallaan niin mää haluaisin käyttää tän tilaisuuden hyväksi. Mä haluaisin vaan kertoa teille, että Minnaa on kohdannut vähän aikaa sitten suuri suru; hän on menettänyt iso-isänsä. Ja mää haluan, että Minna sää tiedät, että me ollaan todella pahoillaan ja otetaan osaa täydestä sydämestämme ja me halutaan, että sää tiedät voivasi luottaa meihin aina ja me mielellään autetaan ja ollaan sun tukena aina kun apua tarvitset. Nyt voitaisiinkin sitten kunnioittaa Minnan isoisän muistoa parin minuutin hiljaisuudella." Arvatkaa loksahtiko mulla suu auki, koska en ees tiennyt, että se ties meijän papan poismenosta, mutta sitten selvis, että JM oli sille viime viikon kokouksessa sen kertonut. Ja ton jälkeen kaikki sitten tuli mua halaamaan ja sain miljoona pusua poskelle ja selkään taputteluja ja tietysti tuli sitten vielä yhdet itkut itkettyä. Mutta pakkoa sanoa, että oli ehkä maailman eniten otettu tosta noitten huomaavaisuudesta! Muuten se kokous meni sitten tosi kivasti, saatiin hyvää ruokaa niinku aina ;) ja kuultiin Pierren ja Michelin matkasta Vietnamiin. Ja kaiken lisäksi Jean-Michelin (JM3) ja Sophien kanssa jutellessa kävi ilmi, ettei mun tartte maksaa yhtään mitään 30.6.-2.7. Disneyn reissusta niitten kaa, koska oon kuulema niitten vieras ja ne haluaa mulle kaiken maksaa. :) Kotiin rotarystä tulin JM:n kyydillä vasta joskus puolen yön aikoihin.