Mikä ihana lomapäivä takana! Jeudi de l'Ascension, joten oltiin siis kaikki lomalla. Heräiltiin oikeen kaikessa rauhassa ja aamiaista syötiin pitkään ja hartaasti ulkona ihanasta säästä nauttien. Aamupalan jälkeen lähdettiin Véroniquen kanssa marche ADEPSiin, joka oli tällä kertaa Cineyssä ja La Providance-yläkoulun järjestämä. Käveltiin kymmenen kilometrin lenkki täydellisessä kävelysäässä ja maailman ihanimmissa Belgialaisissa maalaismaisemissa. Harmitti niin paljon, kun en ottanut kameraa tällä kertaa mukaan, koska koko ajan ois ollut kuvauksellisen kivoja maisemia, että kameralle ois ollut käyttöä. Lenkin jälkeen mentiin L'institut de la Providanceen syömään pain saucisset ja juomaan appelsiinimehut, koska siellä oli avointen ovien päivä. Törmättiin Véron tätiin, joka on siellä liikkaopettajana ja Axelin veljen vaimoon (myös provindancen ope) kera maailman näteimmän pikkutyttönsä Isalinen, joten niitten kanssa jutskaillessa kuluikin varmaan tunti.
Kotiin palattuamme maalailtiin Véron kanssa terassin pylväitä jokunen tunti. Maalailun jälkeen menin ulos lukemaan Stupeur et Tremblements -kirjan loppuun ja opiskelemaan biologiaa. Ja uskokaa tai älkää, mutta mulla oli niitten bilsan monisteiden ympärillä maailman onnellisen olo. Makoilin aurinkotuolissa auringon paahtaessa ihanan lämpimästi, kuuntelin kun meidän alapuolella asuva (tää talo on rinteessä) pikkupoika Adrien soitteli nokkahuilulla kaikkia tuttuja lastenlauluja puutarhassaan ja viereisellä pihalla Justine, Isaline & Luna nauroi,leikki ja nautti ihanasta ilmasta uima-altaan äärellä. Oli sellanen olo, että elämä ei vois juuri ihanempaa tällä hetkellä olla, vaikka kokeet painaakin päälle ja viimeisten viikkojen täysohjelma vähän stressaa, kun pitäis niin paljon keretä ja ehtiä. Mutta nyt eletään au jour le jour ja koitetaan ottaa kaikki ilo irti tästä Belgiasta, kun vielä voidaan! (meitittelen itteäni ;)
Työleiri jatkuu; pöly tunkee korvista, multa pursuaa kynsien alta, jauhot pölisee keittiössä, peräkärry täyttyy kaikesta, mitä ehkä olisi voinut joskus tarvita, maali haisee, kauppalista jatkuu ja jatkuu, välillä meinaa yskään tukehtua...mutta tätä on elämä vielä reilun vuorokauden, sitten päivä juhlia ja elämä palaa taas omiin uomiinsa. Sinäkin olet mukana, sillä sun uusin kuva on keskellä jääkaapin ovea. Nauti vielä hetki sinun ainutkertaisesta kokemuksesta ja vuodesta - 34 päivää ja olet täällä <3 ja pääset sitten laittamaan Kaisan juhlia ;) Siihen asti mieliinpainuvia päiviä, mukavia hetkiä, iloisia kohtaamisia, arkista aherrusta, huippuja reissuja, koulutöiden pakerrusta, liikkumisen riemua, kaikkea kivaa!
VastaaPoista