le 24 juin

Tänään on ollut kyllä ehdottomasti YKSI PARHAIMMISTA päivistäni Belgiassa. Heräsin aamulla jo seitsemän aikoihin Axelin, Véron ja Justinenkin herätessä ja suuntasin päiväksi Mont-Godinnen suurelle klinikalle kattelemaan vähän, että miten sitä oikeen päivä kuluu tollasessa isossa sairaalassa.

Aamupäivän vietin Axelin kanssa siellä cardiologue-osastolla, missä Axel työskentelee ja siellä pääsin näkemään sellasen sydämentutkimus-operaation kaksin kappalein. Lääkäri teki reiän ranteeseen ja etti artèren ja sitä kautta työnsi sitte sellasen pitkän ohuen putken sydemeen asti ja sen putkessa olevan nesteen ja röntgen-säteiden avulla ne sitten otti videonpätkiä sieltä sydämestä ja tutki, että onko jotain vinossa.

Puolenpäivän aikaan kävin pikaisesti syömässä klinikan ruokalassa ja sitten suuntasinkin elämäni siisteimpään kokemukseen! Menin nimittäin seuraamaan puoli neljään asti kestänyttä sydänkirurgista operaatiota. Siinä leikkauksesa poistettiin siltä naikkoselta sen toimimaton hiippa/mitraaliläppä tai aorttaläppä (en tiedä kumpi noista on oikee suomennos) ja tilalle laitettiin sellanen proteesi. Kun saavuin sinne leikkaussaliin niin se mummeli oli jo nukutettu, ehdin vaan nähdä kun sille laitettiin katetri ja kaulan kautta sellanen hengitystä helpottava letku. Sitten yhden aikoihin kirurgit saapuivat saliin ja se itse leikkaus sai alkaa. Sen leikkauksen aikana siellä salissa oli 2 kirurgia, 3 lääkäria ja sairaanhoitajia + moi ;) Seurasin koko leikkauksen sellaselta korokkeelta, täydelliseltä paikalta sen potilaan pään takaa ja mua ei ees missään vaiheessa alkanut yököttään tai huippaan! Aluksi toinen niistä kirurgeista leikkas rintalastan auki ja laitto sellsen metalli mötikän, jolla se veti ne luut erilleen. Sitten se leikkas sydäntä ympäröivän "kuoren" auki ja sit korvas sen toimimattoman läpän ja sitten se rinta ommeltiin taas umpeen. Ja oli aika vaikuttava nähä, kun ne kirurgit pysäytti sen sydämen operoinnin ajaksi! Ton leikkauksen jälkeen olin niin fiiliksissä että huhhuh! Musta tuleekin ehkä sydänkirurgi.. ;)

Sieltä sydänkirurgian osastolta siirryin Véroniquen osastolle, jossa pääsin näkemään vielä paksusuolen tutkimisoperaation ja sen jälkeen se lääkäri selitti vielä, että miten tollanen operaatio oikeestaan tehdään. Sitten pääsinkin vaihtaan omat kamat päälle ja päivä oli ohi! Tää päivä oli ihan mieletön ja nyt oon vaan entistäkin varmempi, että haluan NIIIIN PALJON päästä opiskelemaan lääketiedettä lukion jälkeen!

Sieltä klinikalta ajettiin Véron pomon eli näitten kaverin Lionelin luokse, jossa istuskeltiin tunteroinen ja sit tultiin kotiin. Nyt nautin pitkästä aikaa netissä olosta ja kymmeneksi ois tarkotus suunnata kohti l'O-Zonea ja meidän koulun tulevien abien soiréeta. :)