le 6 juin

Tänään onkin sitten ollut astetta rankempi päivä eilen kuulluista suru-uutisista johtuen. Heti aamulla koululle päästyäni tuli itkettyä ekat itkut kavereitten kanssa jutellessa. Ekalla tunnilla meillä oli enkkua ja sielläkin sai pidätellä itkua koko ajan laulun kuuntelu -tehtävää tehdessä. Toisella tunnilla oli moralea, jossa tehtiin L'arbre de ma vie loppuun ja otinkin siitä ja kaikista tän keväisistä moralen monisteista muistoksi kuvat. Nyt ne nimittäin lentää roskiin!





Sitten pääsinkin jo koulusta, koska Madame Poupartilla oli jo rhétojen kanssa suullisia kokeita ja neljännellä tunnilla ois ollu vaan étude. Oltas siis normaalistikin päästy jo kahdeltatoista koulusta, koska huomenna alkaa kokeet. Käppäilin sitten postille, jossa host-äiti mua ootteli. Ja siellä postilla tapahtu muuten aika läppä juttu. Sellanen 75-vuotias papparainen kysy, että oonko vapailla markinnoilla ja tarjos, että vois mennä naimisiin mun kaa. En lämmenny.. Kotiin päästiin sitten lopulta joskus puoli kahdentoista aikoihin host-maman kanssa kaupungissa asioiden hoitelun jälkeen. Ja painuin heti sit omaan huoneeseen opiskelemaan (itkemään). Opiskelusta ei meinannut vaan tulla oikeen mitään, kun tuli vaan mietittyä niin paljon kaikki ihania muistoja ja kuunneltua musiikkia. Host-vanhempien (jotka on molemmat tänään lomalla) kanssa lounastaessa ja jutskaillessa helpotti kuitenkin huomattavasti ja nyt oonkin saanut sitten kahlailtua kertaalleen nuo bilsan monisteet läpi, joista kuva alla.



Kohta ois tarkotus lähtä pienelle juoksulenkille, sitten opiskelua taas ja illalla ois tarkotus jutskailla äitin kanssa ekaa kertaa skypessä!